tiistai 11. tammikuuta 2022

Meritillä pyyhkii (enimmäkseen) hyvin

Kisasummaus: joulukuu 2021 – tammikuu 2022

Merit ei juhli joulua. Ei siksi, ettäkö vakaumukselliset syyt sen häneltä estäisivät, ellei intohimoista suhtautumista kilparatsastajan uraan pidä vakaumuksena (ja harva pitää). Hän ei ymmärrä, miksi maailman pitäisi pysähtyä paria päivää varten, jotka ovat päiviä kuten muutkin. Nekin päivät voi käyttää ankaraan treenaamiseen. Harjoittelunhimoa ruokkii joulukuun alkupuolella tehty reissu neljän tähden Winter Jumping Show'hun. Joachim ei edes lähtenyt kilpailuihin; kollega väitti olevansa jo liian vanha hyppiäkseen jokaisissa kissanristiäisissä ja ennen kaikkea lomalla. Käsite ei mahdu Meritin sanakirjaan. Jos on kilpaurheilija, on sitä 24/7. Mutta Meritille sopii erinomaisesti lähteä Englantiin pitämään Hof Graubachin lippua korkealla ihan yksin, ilman saavutuksiaan varjostavaa kokeneempaa työkaveria.

Ja komeastipa se lippu liehuukin. Ei heti ensimmäisenä päivänä, sillä ruusukkeita ei tule, mutta vaikka kaikista kolmesta startista on maaliintuomisina puomi tai kaksi, Merit tuntee hevosissaan lupausta paremmasta. Lauantaihin hän lähtee rinta rottingilla ja itsevarmuus kolhuttomana. Qualitina hyppää nuorten aikaluokassa toiselle sijalle, ja velmu Jesterkin pysyy estevirheettä enimmäisajan puitteissa. Lisää hopeaa on jaossa 140 senttimetrin aikaratsastusluokassa, jossa hänen oma Flinginsä häviää voittajalle alle puolikkaalla sekuntilla.

Viikonlopun pääluokat ovat vielä edessä, ja Meritin mieli on tyyni kuin ennustajaeukolla, joka on jo nähnyt maailmanlopun tulevan ja tietää, ettei mitään ole enää tehtävissä. Maailmanloppua ei kuitenkaan tule, vaan jymymenestys: huippulahjakas Grim kruunataan nuorten pääluokassa Winter Young Horse Winneriksi, ja kisahoitajana mukana oleva Kaja hukuttaa lempihevosensa rapsutuksiin (halailua Grim inhoaisi).

Maciej pudistelee päätään, kun Merit ei hellitä jouluksi eikä edes välipäiviksi. Miten tässä ehtisi hellittää? Merit aikoo aloittaa vuotensa uudella matkalla aikoihinsa jumahtaneelle saarelle. Tällä kertaa Joachim lähtee mukaan Portreehen ja saa Meritin suureksi harmiksi pomolta määräyksen ottaa tallin supertähti Grim ratsastettavakseen. Pomo tahtoo, että Joachim ja Grim kilpailevat nuorten hevosten World Cup -luokissa alkaneella kilpailukaudella. Meritiä sapettaa, ettei kunniatehtävä loksahda hänelle.

Skurvashin kisoissa Joe kuitenkin pyyhkii hänellä lattiaa sitä lukuunottamatta, kun Merit saa Pupun töin ja tuskin luotsattua virheittä maaliin ja kolmannelle tilalle. Kollega ei ole Aloha-tammansa huonosta radasta moksiskaan.
"She just came back", mies toteaa. "She's been a Mum for a long time. All she need is a little more time to adjust to this superstar life style again."

Merit ymmärtää, mistä miehen suhtautuminen kumpuaa. Niin tosissaan kuin hän itse kilpailusta toiseen ratsastaakin, myös Merit on oppinut olemaan lannistumatta yhden huonon kilpailun tai edes kauden takia. Niin tosiurheilijat punnitaan. Pudotkoon luovuttajat Meritin tieltä: matka huipulle on suoraviivaisempi, jos ei tarvitse ohitella ihan jokaikistä heikkomieltä sen varrella.

153 tonnia palkintorahoina kyllä kattaa reissukustannukset Skurvashin kisojen osalta, ja matka Sveitsin World Cup -osakilpailuun alkaa. Meritillä on mukanaan neljää tähteä hyppäävä oikukas Nothingman, joka sinä päivänä tekee erinomaista työtä ja hyppää toiselle sijalle. Joachim ei lopulta ole Pupun kanssa kovin kaukana takamatkalla; mutta pienikin ero Meritin hyväksi on ero Meritin hyväksi.

Se ero myös kasvaa, kun päästään itse World Cup -luokan äärelle. Merit on ensimmäistä kertaa World Cupissa, muttei anna sen hidastaa itseään. Päinvastoin ensikertalaisstatus piiskaa häntä näyttämään kaikille, mihin hänestä on. Kaiken kokenut ja nähnyt Sanguine tekee työn helpoksi: se on nopea eikä epäröi, kun Merit liidättää sitä onnistuneen perusradan jälkeisessä uusintakamppailussa. Toinen sija lohkaisee heidän tililleen 100 000 euroa, ja Merit saa aloittaa vuotensa unelmien tilanteessa: hän on World Cupin rankingissa toisena. Joachimin Lätsä-hevosen suorituksella sen sijaan ei voi kehuskella, vaikka eipä mies sitä häpeilekään. Meritistä tuntuu, etteivät epäonnistumiset kerta kaikkiaan tartu Joen mieleen.

Hänen perässään palkintojenjakoon ratsastava Alexander Rosengård sen sijaan ei näytä tavoittaneen onnen kukkuloita, vaikka onkin peräti kolmas. Kolmas sija tarkoittaa sitä, että edellä on kaksi ratsukkoa, ja Alexanderia ei huvita katsella kahta muuta edellään.

Meritistä tuntuu kutkuttavasti, että hänen uransa on vihdoin polkaistu täyteen vauhtiin.