Meritin viikko

Maanantai. Kaksi starttia, kaksi ruusuketta. Tietenkin, sillä Merithän saa kilpailla kiltillä nuorella Qualitinalla ja omalla Flingillään. Lätsän Merit ratsastaa puolihuolimattomasti sileällä läpi, jumppailee vain eikä juurikaan edes ajattele kisavirittelyä. Lupsakka ruuna on Meritille niin yhdentekevä, että on vaikea tuntea menestyksennälkää. Tai orihan Lätsä oikeastaan on, mutta sitä on siitä vaikea uskoa, ja niinpä Merit havaitsee vähän pitävänsä sitä virheellisesti ruunana.

Tiistai. Kaksi starttia, kaksikymmentäkahdeksan virhepistettä. Mitä ihmettä? Merit ei muista koskaan ratsastaneensa niin huonosti, ja jopa Joachim Altmann ymmärtää vältellä häntä sinä iltapäivänä ja vähän vielä illallakin. Hevosenhoitaja-Linus suorastaan juoksee karkuun hänen tieltään, kun hän marssii ympäriinsä äkäisin askelin ja kihisee kiukkuaan.

Keskiviikko. Lätsä todistaa päivän ainoassa startissa olevansa juuri niin sopimaton luuska Meritin käsiin kuin hän on yrittänyt pomolle inttääkin. Kaksikymmentäneljä virhepistettä. Ori ei edes ymmärrä hävetä itseään, vaan vaikuttaa suorituksen jälkeen tismalleen samalta kuin ennenkin eikä ajattele muuta kuin ruokaa. Josefina Rosengård, pomon kesätyöläinen, piipahtaa rapsuttelemassa hevosta kovin kiintyneen näköisenä, ja Merit välttää vain vaivoin kiusauksen tiuskahtaa, että osta se pois kun siitä noin pidät ja vie mukanasi koko typerä muuli.

Torstai. Flingin kielloista johtuva hylkäys kirvelee mielenperukoilla, ja Merit ratsastaa jälkimmäisessä luokassa Lätsää tehokkaammin ja topakammin kuin koskaan aiemmin. Poikkeuksellisen nöyränä Merit myöntää hevosen tuntuneen radalla hyvältä ja ottaa ainoan puomin omaan piikkiinsä, sillä itsehän hän uhkarohkeasti päätti jättää yhden askeleen pois bewellmylove-okserille johtavalta linjalta. Pitkäksi venyneestä laukasta saadaan aikaiseksi vain laaka hyppy, eikä Meritillä ole sydäntä sysätä vastuuta pitkäturpaisen oriressukan niskoille.

Perjantai. Fling kieltäytyy taas, ja eilinen pettymys itsetuntoa raapien Merit ratsastaa radan loppuun hurjalla vimmalla, joka ei jätä nuorelle orille tilaa sekoilla toistamiseen. Siihen puhti kai sitten lopahtaakin, ja torstaina virinnyt varovainen Lätsä-hyväksyntä pyyhkiytyy kuin taululiitu märän pesusienen mukaan, kun ori taas löntystelee luokkansa viimeiseksi Meritin puskuyrityksistä huolimatta. Sen laukka on niin vetelää, että se ottaa alas kolme puomia ja kruunaa kaiken NELJÄLLÄ aikavirheellä. Merit ei tiedä, mitkä moottorisahanterät hänen olisi pitänyt kannusremmeihinsä kiinnittää hevosen herättelemiseksi. Pomo ilmaisee puhelimessa pettymyksensä häneen niin selväsanaisesti, että Merit päätyy purkamaan pahaa mieltään viikonlopun ajaksi paikalle lennähtäneen puolisonsa niskaan hyvin epäasiallisesti.

Lauantai. Qualitina tekee näppärän radan yhdellä kokemattoman hevosen puomilla. Fling on mitäänsanomaton ja polkaisee matkaan kaksi puomia, joista toinen tuntuu Meritin mielestä puhtaasti hevosen omalta virheeltä. Sitten on Lätsä, jonka kyytiin Merit nousee hampaitaan kiristellen ja pomon viiltäviä sanoja mielessään pyöritellen. Saako hän lähtöpassit, jos tämäkin luokka menee päin prinkkalaa? Mutta ei se sitten mene, vaan Lätsä yllättää aivan todella. Tuplanollaa myöhemmin Merit ratsastaa ruunamaisen orin palkintojenjakoon ja myöntää, että toinen sija on kova saavutus.

Sunnuntai. Merit katselee sivusta, kuinka siihen asti melko hyvin menestynyt työkaveri sössii sössimistään viikon pääluokissa. Tuntuu hyvältä tietää, että pomolla on syytä olla pettynyt myös lemmmikki-Joachimiinsa.

Matkalaiset

Rekka oli pakattu täyteen hevosia ja kisaromppeita ja matka taittui sukkelaan. Riesenbeckistä oltiin lähdetty jo perjantaina, jotta päästiin ajoissa laivaan ja seilailemaan kohti hevosenhoitaja-Linuksen kotimaata. Linus oli tietenkin pakattu myös mukaan, sillä poika oli varsin kätevä ja tunnollinen apukäsipari, ja hevosiahan riitti hoidettavaksi: Joachimilla oli ristinään Ruu, Alena ja Silver, ja Merit kilpaili omalla Flingillään, nuorella Tinalla ja pitkin hampain Lätsällä. Joachimia virolaisratsastajattaren suhtautuminen Lätsä-parkaan nauratti. Merit saisi käydä vielä läpi kovan koulun hevosvalinnoista, mikäli jaksaisi työskennellä pitkään grumpy old manin ikeessä.

Hevoset matkustivat enimmäkseen varsin rauhallisina. Oikeastaan vain kokematonta Tinaa oli jännittänyt laivan liikkeellelähtö, ja kun muut hevoset eivät olleet osoittaneet hermostumisen merkkejä, lopulta kirjavakin oli alkanut tyyntyä. Tietysti Ruu häsläsi muuten vain kaikenlaista turhaa, mikä ei yllättänyt ketään, ja Fling otti välillä kuin kokeeksi mallia puuhakkaasta lajitoveristaan, mutta muut ratsut olivat kuin eivät olisi olleetkaan. Vain Alenasta Joe kantoi hitusen huolta, mutta se saattoi johtua pitkästä yhteisestä historiasta ja vankasta kiintymyksestä, eikä niinkään siitä että hevosella olisi ollut hätää. Meritin mielestä hevosen ruokahalu ei ollut merkittävästi alentunut, vaikka Joe esitti huolensa siitä asiasta ääneen (harvinaista kyllä: sekä huolehtiminen että avautuminen asiasta).

Kaikkein helpoimpia matkakumppaneita olivat kaiken jo kokenut Silver ja aina yhtä lupsakka Lätsä, ja tietysti Joe itse, joka matkusti aivan erinomaisen hienosti ja oli mahtavan hyvää seuraa Meritille ja Linukselle.

Viimeiseksi mainitussa kaksikossa ei kyllä ollut kehumista. Eivät oikein olleet seuramiesluonteisia henkilöitä. Linus oli yhä kiusallisen vähäpuheinen ja Meritin nuttura joskus kiristi, vaikka ajoittaisia riehakkuudenpilkahduksia aina välillä ilmenikin. Nainen vaan kävi Joen mielestä liian kovilla kierroksilla. Se oli yhtä "kilpaileminen sitä, kilpaileminen tätä", ja vaikka Joachim ratsasti kilpaa työkseen ja suorastaan rakasti estesatulassa vietettyjä tunteja, kyllä elämässä sentään piti olla muutakin: hupia, sutkauksia ja sopivasti humalaa.

Ja niin, sen maagisen sopivan humalan saavutettuaan Joachim löysi itsensä laittamasta whatsapp-viestejä klopille, joka olisi tulevan viikon ajan hänen lempi-ihmisensä, tai ainakin hyvä kakkossijan pitäjä:
dude
i miss you
gonna give u a ribs-shattering hug 2mro
so
be prepared

Joachimia hykerrytti ajatus Rasmuksen jähmettyvästä naamasta, kun se lukisi miehistä läheisyyttä lupaavan viestin. Salaa se olisi kuitenkin vain iloinen tietäessään, että ystävä vuosien takaa ilahtuisi näkemisestä. Joe oli jo vuosikausia sitten päässyt jurottavan naamion taakse, vaikka tietysti välissä oli sattunut se valitettava insidentti.

Joachim Altmann oli ehkä tappanut Rasmus Alsilan hevosen, mutta kuka noita muisteli. Menneillä oli tapana vaipua menneiksi.