sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Power Jump -valmennus 29.5.2022 (täynnä)

 Tänä vuonna Power Jumpiin voi kerätä lisäarpoja valmentautumalla - lue lisää!


Toukokuun viimeisenä sunnuntaina Dierk Mayer jalkautuu ratsastuskentän laidalle ja valmentaa Power Jumpiin matkaavia ratsukoita. Graubachissa kesätyöntekijöinä olevien Josefinan ja Rasmuksen lisäksi mukaan mahtuu neljä ratsukkoa: kaksi ryhmään, jossa hypätään 120-130-senttisiä esteitä, ja kaksi ryhmään, jossa taso on 140-150 senttimetriä. Luvassa on radanratsastusta ja vaativia linjoja, jotka valmistavat kesän arvostetuimpaan estekisaan. 

Ilmoittaudu mukaan Keskustassa Hof Graubachin topikissa tai yksityisviestitse (@coupie) viimeistään 22.5. Ilmoita mukaan ratsastajan nimi sekä ratsun nimi ja osoite, ja ryhmä johonkin ilmoittaudut. Valmennuksesta tulee 500-sanainen kertomus, jossa käsitellään jokaisen valmennettavan ratsukon suoriutumista. Valmennuksesta saa kirjoittaa myös oman versionsa, jonka voi hyödyntää lisäarpana itse Power Jumpissa!

Valmennettavat ratsukot ovat tarvittaessa tervetulleita paikalle jo lauantaina 28.5., hevosille löytyy kyllä karsinapaikka tiluksilta. Valmennukset järjestetään isolla hiekkakentällä. Ryhmä 1 aloittaa klo 10 ja ryhmä 2 klo 13. Dierk Mayer valmentaa englanniksi ja saksaksi.


Ryhmä 1: 120-130 cm (3/3 ratsukkoa)

Rasmus Alsila - Art Of War 

Billy Center - Deluxe

Amelie Chaput - Vulst af Rid

 

Ryhmä 2: 140-150 cm (3/3 ratsukkoa)

Josefina Rosengård - Ugh Fine

Elise Venn - Pixiehunter Z

Dmitriy Kozlov - Noor e Moriya


Dierk Mayer oli valmentanut vieraita ratsukoita suunnilleen yhtä pitkään kuin oli ratsastanut tosissaan kilpaa, eli reilusti yli neljäkymmentä vuotta. Vaikka hän nykyään keskittyi enimmäkseen pidempiaikaisiin valmennussuhteisiin ja oman tallin väkeen, oli silti välillä virkistävää kutsua nuoria ja lupaavia ratsastajia hevosineen Hof Graubachiin ja laittaa heidät hyppäämään kunnolla.  

Power Jump -valmennukset olivat täyttyneet nopeasti. Hevosenhoitaja Linuksen avulla Dierk oli rakentanut Graubachin isolle hiekkakentälle yhdeksän esteen radan, joka sisälsi pystyesteiden ja oksereiden lisäksi pienen vesimaton, lankku- ja muuriesteet sekä kolmoissarjan. Linjat eivät olleet helppoja – todennäköisesti ne olivat hieman vaikeampia kuin mitä ratsukot tulisivat itse Power Jumpissa kohtaamaan – mutta Dierk Mayerin periaatteena oli, että kisoihin oli turha mennä, ennen kuin tehtävät sujuivat harjoituksissa vähintään kymmenen prosenttia isompina ja vaikeampina.

Sunnuntaiaamu oli aurinkoinen, mutta tuulinen. Olosuhteet olivat Dierkin mielestä otolliset ensimmäisten ryhmän aloittaessa, mutta Rasmus Alsilan nuori ori oli kuin tuulen mukana lentoon lähdössä. Akun ensimmäinen kuukausi Saksassa oli sujunut Dierkin mielestä muutenkin hieman tuulisissa merkeissä. Se osasi kyllä hypätä ja tehdä yhteistyötä, mutta ei läheskään aina halunnut. Rasmuksella oli oriin kanssa kädet täynnä töitä päivästä toiseen, niin kuin nytkin verryttelyssä.

Valmennuksen ensimmäinen puolisko keskityttiin radan kriittisimpien linjojen ratsastukseen: Dierk laittoi ratsukot hyppäämään niitä niin monta kertaa, kuin oli onnistuneen ratasuorituksen kannalta tarve. Sen jälkeen rata tultiin kahteen kertaan – ensin kohtuullisen pienenä ja lopuksi vähän isompana, kuitenkin niin, ettei estekorkeus ollut missään nimessä radan isoin haaste kellekään ratsukolle.  

Amelie Chaputin Dierk muisti edelliskesältä hyvin. Nuoren naisen ratsastus oli mennyt vuodessa selvästi eteenpäin, vaikka kauniisti ja siististi hän oli ratsastanut jo silloin. Kenties jopa liian siististi, Dierk Mayer mietti itsekseen. Radalla olisi välillä tarvittu rohkeampia ja nopeampia ratkaisuja. Amelien pilkullinen tamma oli kokenut, ja kaksikko selvästi tunsi toisensa hyvin, mutta jaloistaan se ei kyllä ollut ainakaan tänään kovinkaan tarkka. Linus joutui muutaman kerran puominnostelupuuhiin.

Billy Centerin ratsastusta Dierk oli joskus seurannut kisoissa. Billy oli osaava ja näki välittömästi sopivat ponnistuspaikat jokaiselle hypylle, mikä pelasti ratsukon monesta pinteestä. Hänellä oli allaan erinomaisen miellyttävä pieni hevonen, joka hyppäsi halukkaasti mutta tuntui huolestuvan heti, jos ei suoriutunut jostain tehtävästä täydellisesti. Se kaipasi paljon lempeää kannustusta ja hyvin vähän ja hyvin huomaamattomia korjauksia, ja Dierk totesi, että sen kanssa ratsastaja saisi olla erittäin tarkka kevyestä tuntumasta.

”Amelie, nopeammat pidätteet”, Dierk selvitti ensimmäisten ratakierrosten jälkeen. ”Keskity hyvään laukkaan kaarteissa ja esteitä kohti, esteet kyllä ylittyvät, kun laukka on kunnossa. Billy, sinun täytyy ratsastaa hieman pienemmällä paineella, niin että hevonen uskaltaa rohkeammin edetä kohti esteitä, ja olla itse hyvin elastinen hypyissä. Rasmuksen täytyy mennä rauhallisemmin ja malttaa ponnistukseen asti.”

Jokainen paransi seuraavalle kierrokselle, ja hevoset tekivät hyvin töitä. Dierk oli tyytyväinen: jokaisen valmennuksen tavoitteena oli, että ratsukot oppivat uutta ja menivät eteenpäin.

Toinen, joka oli kehittynyt vuodessa paljon, oli Josefina Rosengård. Piki oli mennyt Suomessa hienosti eteenpäin, ja kaksikko sopi toisilleen hyvin. Josefina oli saanut itsevarmuutta ja rentoutta tekemiseen menettämättä kuitenkaan pehmeyttään. Isompia esteitä kohti Josefina meinasi välillä heittää ohjan hieman turhan aikaisin pois ja jättää Pikin hieman yksin, mutta sekin korjaantuisi varmasti kokemuksen myötä.

Elise Venniltä taas ei kokemusta puuttunut. Nainen ratsasti ryhdikkäästi ja ratsastusvuosien mukanaan tuomalla tyyneydellä. Hänellä oli allaan Dierkin mieleen oleva, sympaattinen kimo-ori. Trip oli kuitenkin perin huoleton hyppääjä ja teetti taas Linukselle töitä. Elisen piti pitää ori joka sekunti hereillä, jos esteistä meinasi päästä puhtaasti yli. Dierk toivoi valmennuksen edetessä näkevänsä kaksikolta vielä terävämpää, rullaavampaa laukkaa ja puhtaampia hyppyjä.

Toisen ryhmän kolmas ratsukko oli Dierkille täysin vieras. Hauskanvärinen ja -näköinen kippurakorvainen tamma epäilytti Dierkiä alkuun, mutta se ratsastajineen osoitti ennakkoluulot vääriksi. Tamma hyppäsi innokkaasti ja melko hyvällä tekniikalla, ja ratsastaja osasi hienosti luotsata herkkää hevosta sen heikkouksia tukien ja vahvuuksia korostaen. Välillä tamma meinasi jäädä mutkalle kaarteisiin, mutta muuten Dierk oli tyytyväinen ratsukon tekemiseen.

”Josephine, malta odottaa esteitä, ennen kuin hyppäät”, Dierk Mayer kommentoi ryhmäläisille. ”Tripin pitäisi laukata ryhdikkäämmin, niin ettei se jo lähtökohtaisesti ole niin etupainoinen ponnistaessaan, silloin se varmasti ottaa puomin etujaloilla mukaan. Dmitriy, keskity hevosen suoruuteen ja ratsasta se molemmille pohkeilla kaarteiden läpi ja kohti esteitä.”

Kolme ratsastajaa nyökytteli ja lähti vuoron perään uudelle kierrokselle. Dierk seisoi kädet lanteilla kentän keskellä ratsastusta haukankatseellaan seuraten ja mietti, että valmentaminen parhaimmillaan oli lähes yhtä mielekästä kuin kilpaa ratsastaminen. Ei täysin, mutta lähes.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti