Fine Fedora

Nimi	Fine Fedora	Syntynyt	09.06.2011, 12v	Skp, säkä	Ori, 170 cm
Rotu	Selle francais	Re	160 cm	Väri	Vaaleanpunaruunikko

om. VRL-11889 & VRL-05265 | PKK3145 | VH20-121-0008

"Katso, se näyttää ihan muulilta."
"Älä puhu siitä noin!"
"Ei se täältä asti kuule, mitä mä sanon, eikä se varmaan ymmärräkään."
"Ymmärtää se. Se on fiksu. Ja ihan taatusti kuulee..."
"... noilla valtavilla korvilla."
"... niin. Joka tapauksessa se ansaitsee vain hyviä sanoja, vaikka se onkin vähän hölmön näköinen."
Lätsä ei ole mikään näyttävä hevonen. Se on vähän pitkänmallinen ja takakorkea, sillä on iso turpa ja vielä isommat korvat, ja se laukkaa välillä tosi koikeltaen. Tylsän värinenkin ori on, vaikka eihän värillä mitään tehdä. Hyppykyvyllä ja luonteella tehdään. Tallin hevosista Lätsällä on ehdottomasti herttaisin luonne. Ehkä se on liiankin lällykkä ollakseen kilpahevonen.
- Josefina Lätsästä tutustuttuaan siihen kesällä 2019

Lätsä osaa yllättää. Leppoisa ja ruunamainen ori nimittäin on kuin varkain kivunnut yhdeksi tallin suurimpia luokkia hyppäävistä hevosista, ja sen se on tehnyt hämmästyttävän helpon oloisesti. Vaikka se on kaukana tallin urheilullisimmasta kilparatsusta, mitä tulee ulkoiseen olemukseen, kai sen sitten vain täytyy olla lahjakas, sillä ei se nyt silkalla tuurillakaan kolkuttele GP-ratojen portteja! Se vieläpä näyttää niin treeneissä kuin kisaradoillakin enimmäkseen siltä kuin olisi mukavalla iltahölkällä, ja siinä sivussa se ylittää ihmisenkorkuisia esteitä niin kuin ei tuntuisi missään. Ehkä ei tunnukaan.

Elämä tämän orin kanssa on ihanan helppoa. Kun muistaa, että asutaan kilpatallilla, jonka karsinoista ja tarhoista löytyy hyvinkin säpäköitä menopelejä, ei ole ihme että Lätsä on saanut lisänimen "The Leisure Horse" (toisinaan: "The Lazy Horse"). Sen luokse voi mennä missä tahansa mielentilassa ja olettaa, että palaa tyynempänä takaisin oikeaan maailmaan. Niin, Lätsän ympärillä on pakko olla jokin kupla, joka erottaa sen hektisestä nykymaailmasta. Mikään muu ei selitä sen taianomaista kykyä rentoutua (ja nukahtaa) missä tahansa, milloin tahansa. Se todellakin torkkuu lähes aina kun sitä harjataan tai muuten käsitellään - kengittäjä on jo oppinut tuuppaisemaan sen hereille, kun ori alkaa liiaksi nojailla. Ruoka-aikaan siihen tulee vähän lisää eloa, mutta voi että miten kohtelias se on silloinkin, kun on nälissään. Korvat hörössä se kuikuilee käytävälle ja odottaa, milloin ilahduttava ruokakärry saapuu kohdalle, eikä se äidy kolkuttelemaan seinälaudoituksia kavioillaan tai hirnu kärsimättömänä.

En tiedä, ehkä Lätsä ei vain tiedä olevansa ori. Sen keskittymistä työntekoon ei tippaakaan häiritse yhtikäs mikään: eivät tammat, ei yleisö, ei kaatosade eikä kentällä samanaikaisesti pyörivä lanauskaarakaan. Se sen kuin jolkottelee menemään. Lätsällä on pitkät, joskaan ei kovinkaan ilmavat askeleet, ja sille on tyypillistä kulkea melko pitkässä, matalassa muodossa. Kokoaminen ei ole tälle hevoselle luonnostaan helppoa, ja vaaditaankin ratsastajalta pientä vaivannäköä saada Lätsä heräteltyä ja keräiltyä tarmokkaampaan työntekoon ja ryhdikkäämpään menoon.

Hevosen hyppykykyä ei kuitenkaan voi moittia. Se ponnistaa esteiden yli vaivattomalla voimalla, ja radoilla, joilla aika tehdään etenemällä isoa laukkaa se on kovaa valuuttaa. Näppäryys- ja nokkeluustehtävät eivät ole Lätsän vahvin osa-alue, sillä se ei ole mainittavan ketterä käänteissään. Lätsä onkin siis ehkä pikemminkin tasaisen varma puurtaja kuin räjähtävä superstara, mutta pitkälle se on päässyt ja uraa on vielä edessäkin. Kuka tietää millaisin saavutuksin Lätsä vielä yllättävästä laadustaan muistuttelee.

sukutaulu

Alfonsi	Utopino
	Serafine
Béreti	Penacho
	Wella Vogue

Lätsän isä Alfonsi oli olympiavoittajan suvusta tuleva maailmanmatkaaja, joka myytiin kolmivuotiaana kasvattajaltaan Ranskasta Arabiemiraatteihin. Kauppasumma ei ole tullut julkisuuteen, mutta arvattavaa on, että hevonen ei vaihtanut omistajaa aivan pikkurahalla. Ori teki Lähi-idässä pitkän uran estehevosena ja keräsi myös lukuisia sijoituksia arvokisoista, mutta ei ollut juuri koskaan parhaimmillaan 160 cm:n radoilla ja aivan kirkkaimmat mitalit jäivät siten saavuttamatta. 172-senttinen punaruunikko oli kuitenkin suosittu jalostusori, ja sillä on yli sata jälkeläistä Lähi-idässä ja useita kymmeniä Euroopassa, jonne se palasi muutamaksi vuodeksi jalostuskäyttöön 20-vuotiaana. Alfonsi oli tunnettu hieman romuluisesta ulkonäöstään, toivomiseen varaa jättävästä laukastaan ja herrasmiesmäisestä luonteestaan.

Lätsän emä Béreti ei (osin valitettavasti) periyttänyt pojalleen juuri mitään merkittävimmistä ominaisuuksistaan. Ranskalaistamma on pieni, vain 158-senttinen pikimusta näyttelytähti, jolla on matkaavoittavat, poikkeuksellisen näyttävät liikkeet. Se on kantakirjattu ykköspalkinnolla, mutta menestynyt erinomaisesti myös käyttöhevosena 140 senttimetrin esteluokissa. Vauhdikas ja ketterä Béreti on erityisen näppärä peli aikaratsastusluokkiin, jossa tamma jättää liki aina muut osallistujat nielemään pölyä. Lätsä on Béretin ensimmäinen jälkeläinen, ja sittemmin se on saanut yhden tammavarsan. Odotettavaa on, että tamman jälkeläisistä on kova kysyntä sen jäädessä kokonaan siitoskäyttöön - sen verran kovia meriittejä hevonen itse ja sen kaksi ensimmäistä varsaa ovat keränneet.

jälkeläiset

2017 sf-o. Cashmere Cap, e. Carolin d'Angoulins
2020 sf-t. Beanie Baby, e. Marbre du Charroin
2021 fwb-t. Halo Hat Trick, e. Electrizia
2021 sf-t. French Beret, e. Mimique du Pont

ERJ:n alaiset sijoitukset

1. 12.06.2019 Verwood 140 cm 4/33
   
2. 30.11.2019 Adina 140 cm 1/22
   
3. 18.01.2020 Rubinedal 140 cm 5/29
   
4. 22.01.2020 Rubinedal 140 cm 2/29
   
5. 22.01.2020 Team J&K 150 cm 5/40
   
6. 24.01.2020 Team J&K 150 cm 4/40
   
7. 26.01.2020 Team J&K 150 cm 5/40
   
8. 05.07.2020 Hiivurin suomenhevoset 150 cm 1/34
   
9. 25.08.2020 Zodiac Stables 150 cm 1/29
10. 27.08.2020 Zodiac Stables 150 cm 2/29
11. 11.09.2020 Yemene 150 cm 5/37
12. 15.09.2020 Yemene 150 cm 5/37
13. 17.09.2020 Dare Stable 150 cm 4/30
14. 18.09.2020 Yemene 150 cm 3/37
15. 20.09.2020 Dare Stable 150 cm 5/30
16. 23.09.2020 Dare Stable 150 cm 3/30
17. 23.09.2020 Dare Stable 150 cm 1/30
18. 24.09.2020 Dare Stable 150 cm 3/30
19. 26.09.2020 Dare Stable 150 cm 1/30
20. 27.09.2020 Dare Stable 150 cm 2/30
21. 28.09.2020 Dare Stable 150 cm 1/30
22. 21.11.2020 Yemene 160 cm 3/35
23. 29.11.2020 Yemene 160 cm 3/35
24. 30.11.2020 Yemene 160 cm 2/35
25. 03.12.2020 Zodiac Stables 160 cm 1/25
26. 04.12.2020 Zodiac Stables 160 cm 5/25
27. 04.12.2020 Zodiac Stables 160 cm 1/25
28. 08.12.2020 Zodiac Stables 160 cm 5/25
29. 12.12.2020 Zodiac Stables 160 cm 5/25
30. 02.03.2021 Holmberg 160 cm 2/37
31. 07.03.2021 Holmberg 160 cm 4/37
32. 09.03.2021 Holmberg 160 cm 4/37
33. 14.03.2021 Holmberg 160 cm 6/37
34. 15.03.2021 Holmberg 160 cm 4/37
35. 18.03.2021 Holmberg 160 cm 2/37
36. 13.03.2021 Yemene 160 cm 5/39
37. 08.04.2021 Gestüt Helmwald 160 cm 2/30
38. 10.04.2021 Gestüt Helmwald 160 cm 2/30
39. 27.03.2021 Nuppula 160 cm 2/18
40. 30.07.2021 Auburn Estate: Power Jump Grand Prix 160 cm 6/40
41. 11.08.2021 Kilpailukeskus Lupin 160 cm 1/44
42. 17.08.2021 Kilpailukeskus Lupin 160 cm 5/44

Jaoksettomat estekilpailut

Hannaby Hanami Week, ratsastajana Merit Kalda
6.5.2020 140cm 26/26 (24vp) surkeaa
7.5.2020 145cm 7/14 (4vp) roima parannus eiliseen!
8.5.2020 135cm 12/12 (16vp) ei vakuuta...
9.5.2020 140cm 2/32 (0-0) nytkö se vasta alkoi hypätä??

PKK:n alaiset näyttelyt

Muu kuva -luokat

17.07.2019 DS Valmennustalli. Kilpailuissa, tuom. Kaneli: KP

Tekstejä Lätsästä

3.7.2019 Onnenhuumassa

Josefina kertoo
Joskus käy niin, että me molemmat onnistutaan. Kerran me saadaan ratsastaa peräkkäin palkintojenjakoon, Rasmus Lätsällä ja mä heti sen perässä Ruulla, ja se on aika juhlavaa. On siellä muitakin ratsukkoja, mutta mä en oikeastaan huomaa niitä. Ruu tepastelee, mutta mä katselen, kuinka Rasmus saa ruusukkeensa, ja olen hirveän iloinen sen puolesta (vaikka se päihitti mut). Pian mäkin saan palkintoni, ja kunniakierroksen fiiliksen mä tahtoisin ikuistaa mieleeni. Lätsäkin iloittelee meidän edellä pienellä kevätjuhlahypyllä, ja Rasmus taitaa naurahtaa. Me poistutaan areenalta hyväntuulisesti naureskellen, ja heti verryttelyalueella me pysäytetään hevosemme hetkeksi rinnakkain ja vilkaistaan toisiamme hymyillen piittaamatta siitä, että me ollaan ihmisten keskellä.

24.4.2020 Hampaat irvessä Hanami Weekä kohti

"Did you even try? Again."

Sellainen kommentti herra Dierk Mayerin suusta ei suinkaan ollut mielimusiikkia Meritin korville. Vanha mutta yhä piinkova pappa oli passittanut hänet tallinsa muulimaisimman ratsun selkään ja oletti, että Merit saisi tuosta noin vain kerittyä takakorkean, pitkärunkoisen (ja -turpaisen ja -korvaisen ja -piuhaisen) ja mukavuudenhaluisen Fine Fedoran tuosta noin vain napakalle, ryhdikkäälle rullalle. Siis tietenkään ei saanut rullata. Piti vain onnistua mystisin ottein nostamaan säädylliseen ryhtiin.

Merit ei pitänyt ranskalaisorista. Se oli aivan vääräntyyppinen hevonen hänelle. Ori oli hidas, löntysteleväinen ja hypyissään kauniisti sanottuna energiatehokas, ja Merit piti nopeista, säpäköistä ja kompakteista hevosista (vaikka Dierk väitti niiden olevan hänelle huono match).

Ja mikä se lempinimikin oli? LÄTSÄ. Lits-läts, paistilasta. Meritiä eivät typerät lempinimet viehättäneet, ja jostakin kummasta syystä tämän tallin hevosilla niitä riitti. Joe oli joskus sanonut, että ne olivat joidenkin kesätyöläisten peruja. Kesätyöläisten. Kuka sellaisille antoi luvan nimetä hevosia?

Hampaitaan kiristellen Merit koetti pakottaa "Lätsän" laukan kompaktimmaksi ja terävämmäksi, jotta se mahtuisi Dierkin osoittamaan linjaväliin herran tahtomalla askelmäärällä eikä askeleen lisäyksen seurauksena ajautuisi kolaamisetäisyydelle linjan päättävän okserin etupuomista. Helkkari soikoon. Tällä hevosella sitä sitten pitäisi kilpailla ihan kansainvälisissä kisoissa.

Onneksi Meritillä oli epäonnistumisten parkkiinnuttama nahka ja jääräpäinen luonne. Jos herra Mayer niin vaati, kyllä hän tekisi itsestään kansainvälisen narrin itselleen sopimattoman ratsun kanssa, eikä se tuntuisi missään enää sitten, kun jossakin vaiheessa kova työ alkaisi kääntyä onnistumisiksi. Silloin Merit Kaldan tie tähteyteen aukeaisi, ja hänpä iskisi vaihteen silmään ja painaisi kaasua niin kuin kunnon autobahnilla kuuluisi.

10.5.2020 Meritin viikko

Hannaby Hanami Week
Maanantai. Kaksi starttia, kaksi ruusuketta. Tietenkin, sillä Merithän saa kilpailla kiltillä nuorella Qualitinalla ja omalla Flingillään. Lätsän Merit ratsastaa puolihuolimattomasti sileällä läpi, jumppailee vain eikä juurikaan edes ajattele kisavirittelyä. Lupsakka ruuna on Meritille niin yhdentekevä, että on vaikea tuntea menestyksennälkää. Tai orihan Lätsä oikeastaan on, mutta sitä on siitä vaikea uskoa, ja niinpä Merit havaitsee vähän pitävänsä sitä virheellisesti ruunana.

Tiistai. Kaksi starttia, kaksikymmentäkahdeksan virhepistettä. Mitä ihmettä? Merit ei muista koskaan ratsastaneensa niin huonosti, ja jopa Joachim Altmann ymmärtää vältellä häntä sinä iltapäivänä ja vähän vielä illallakin. Hevosenhoitaja-Linus suorastaan juoksee karkuun hänen tieltään, kun hän marssii ympäriinsä äkäisin askelin ja kihisee kiukkuaan.

Keskiviikko. Lätsä todistaa päivän ainoassa startissa olevansa juuri niin sopimaton luuska Meritin käsiin kuin hän on yrittänyt pomolle inttääkin. Kaksikymmentäneljä virhepistettä. Ori ei edes ymmärrä hävetä itseään, vaan vaikuttaa suorituksen jälkeen tismalleen samalta kuin ennenkin eikä ajattele muuta kuin ruokaa. Josefina Rosengård, pomon kesätyöläinen, piipahtaa rapsuttelemassa hevosta kovin kiintyneen näköisenä, ja Merit välttää vain vaivoin kiusauksen tiuskahtaa, että osta se pois kun siitä noin pidät ja vie mukanasi koko typerä muuli.

Torstai. Flingin kielloista johtuva hylkäys kirvelee mielenperukoilla, ja Merit ratsastaa jälkimmäisessä luokassa Lätsää tehokkaammin ja topakammin kuin koskaan aiemmin. Poikkeuksellisen nöyränä Merit myöntää hevosen tuntuneen radalla hyvältä ja ottaa ainoan puomin omaan piikkiinsä, sillä itsehän hän uhkarohkeasti päätti jättää yhden askeleen pois bewellmylove-okserille johtavalta linjalta. Pitkäksi venyneestä laukasta saadaan aikaiseksi vain laaka hyppy, eikä Meritillä ole sydäntä sysätä vastuuta pitkäturpaisen oriressukan niskoille.

Perjantai. Fling kieltäytyy taas, ja eilinen pettymys itsetuntoa raapien Merit ratsastaa radan loppuun hurjalla vimmalla, joka ei jätä nuorelle orille tilaa sekoilla toistamiseen. Siihen puhti kai sitten lopahtaakin, ja torstaina virinnyt varovainen Lätsä-hyväksyntä pyyhkiytyy kuin taululiitu märän pesusienen mukaan, kun ori taas löntystelee luokkansa viimeiseksi Meritin puskuyrityksistä huolimatta. Sen laukka on niin vetelää, että se ottaa alas kolme puomia ja kruunaa kaiken NELJÄLLÄ aikavirheellä. Merit ei tiedä, mitkä moottorisahanterät hänen olisi pitänyt kannusremmeihinsä kiinnittää hevosen herättelemiseksi. Pomo ilmaisee puhelimessa pettymyksensä häneen niin selväsanaisesti, että Merit päätyy purkamaan pahaa mieltään viikonlopun ajaksi paikalle lennähtäneen puolisonsa niskaan hyvin epäasiallisesti.

Lauantai. Qualitina tekee näppärän radan yhdellä kokemattoman hevosen puomilla. Fling on mitäänsanomaton ja polkaisee matkaan kaksi puomia, joista toinen tuntuu Meritin mielestä puhtaasti hevosen omalta virheeltä. Sitten on Lätsä, jonka kyytiin Merit nousee hampaitaan kiristellen ja pomon viiltäviä sanoja mielessään pyöritellen. Saako hän lähtöpassit, jos tämäkin luokka menee päin prinkkalaa? Mutta ei se sitten mene, vaan Lätsä yllättää aivan todella. Tuplanollaa myöhemmin Merit ratsastaa ruunamaisen orin palkintojenjakoon ja myöntää, että toinen sija on kova saavutus.

Sunnuntai. Merit katselee sivusta, kuinka siihen asti melko hyvin menestynyt työkaveri sössii sössimistään viikon pääluokissa. Tuntuu hyvältä tietää, että pomolla on syytä olla pettynyt myös lemmmikki-Joachimiinsa.

30.7.2021 Power Jump

Grand Prix 160 cm
Josefina kertoo
Tiedänhän minä, että Silverillä on jo ikää. Siksi on ihan asiaankuuluvaa, että nuorempi Lätsä on kesän mittaan kulkenut Joachimin matkassa hyppäämässä GP-ratoja: vasta 9-vuotiskautensa lopulla korkeimpiin luokkiin noussut ranskalaisori on Joen uusi GP-oppipoika, Silverin manttelinperijä. Ilman kristallipalloa ja teenlehdistälukutaitoa meistä kukaan ei tiedä, hyppääkö Silver vielä yhden kauden, tai ehkä kaksi tai ihan korkeintaan kolme, eikä pomo salli Joen pudota tyhjän päälle, mikäli konkariorin ura suurimmissa luokissa päättyy. Tallin ykkösratsastajan ranking-sijoista ja näkyvyydestä on pidettävä huolta.

Niinpä Joachim verryttelee kyömynaamaista ruunikkoa, ja me Rasmuksen kanssa katselemme ratsukon menoa käsikkäin. Meritillekin on löydetty ratsu GP-luokkia varten, ja päinvastoin kuin Joen ja Lätsän kohdalla, tässä tapauksessa ratsu opettaa ratsastajaa. Karina on jo kokenut korkeimman tason kilparatsu, kun taas Merit on junnannut pitkiä aikoja hieman pienemmissä luokissa ilman suurempaa menestystä. En tahdo ajatella ilkeästi kenestäkään, mutta Joachimin hiljaa suupielestään livauttamat sanat kummittelevat mielessäni: she's all hard work and pure willpower but no real talent. Omalla tavallani kunnioitan Meritiä, joka on periksiantamattomuudessaan ja työteliäisyydessään aivan omalla tasollaan. Kritiikinsietokyvyssäkin minulla olisi virolaisratsastajalta paljon opittavaa. Merit voi mokata ja saada moitteita, ja sen sijaan, että hän itkisi surkeuttaan, hän kohottaa leukansa, painaa moitteen sanat mieleensä vaihtelevalla menestyksellä, jatkaa unelmiensa tavoittelua ja yrittää olla tekemättä samaa virhettä uudestaan.

"Onko voittajasuosikkeja?" Rasmus kysyy, kun valumme katsomon puolelle. Me emme, tietenkään, kilpaile Grand Prix -luokassa. Ihan niin höveli ei pomokaan ole, että ojentaisi meille jonkun sille tasolle valmiin arvoratsunsa ohjat käteen ja sanoisi, että sen kuin kokeilette vuoden suurimmissa kilpailuissa, kuinka GP-rata teiltä irtoaa.

--

Luokan loppupuolella esiintyvä Lätsä sen sijaan ei ehkä näytä kovin säväyttävältä, mutta tekee työnsä. Minua jaksaa huvittaa se, miten niin laiskan näköinen hevonen onkin salakavalasti humahtanut esteratsastuksen huipputasolle. Lätsää ei stressaa yhtikäs mikään, vaikka se on valtavan suurella areenalla ilman lajitovereidensa suomaa turvaa. Ruunikko ori ei myöskään tunnu ottavan itseensä suuren urheilujuhlan tuntua. Kun Joachim nostaa lähtöluvan saatuaan laukan, Lätsä voisi aivan yhtä hyvin olla rennolla maastoretkellä kuin suurkilpailuissa.

Mutta kyllä se siitä sitten syttyy. Selvästikään Lätsä ei myöskään tiedä olevansa täällä vain kokemuksenhakumatkalla. Me ihmiset ehkä ajattelemmekin, että Joachimin todellinen ykkösnyrkki on kutsuvierasluokkaan aiemmin kauden kuluessa kvaalautunut Silver, ja että on onnekasta, että Lätsä pääsee silti kokeilemaan arvokisaratsun elämää ilman suuria menestyspaineita. Ranskalaisorille ei kuitenkaan ole kukaan lähettänyt kirjallista tiedonantoa aiheesta. Se hyppää niin kuin olisi suorittanut 160:n senttimetrin korkuisia esteratoja koko ikänsä sen sijaan, että olisi alkanut ylittää niitä kilpailuolosuhteissa vasta alle vuosi sitten: varmaeleisesti ja vailla turhaa häsläystä, ja mikä tuloslistan kannalta tärkeintä, virheettömästi.

“Lätsä pääsi uusintaan?” sekä totean että kysyn samanaikaisesti.
“Lätsä pääsi uusintaan”, Rasmus vahvistaa.
“No oho.”
“Onhan se hyvä hevonen”, poikaystäväni naurahtaa hämmennykseni huvittamana.
“No on on! En mä sitä sano! Mutta kun se on kuitenkin aika kokematon.”
“Ei se nyt enää niin kauhean kokematon ole”, on Rasmuksen mielipide.
“Ei kai tavallaan, mutta menee kuitenkin ensimmäistä kokonaista kauttaan tällä tasolla. Mä olen iloinen kun se suorittaa näin hyvin. Kun se on näin valmis.”
“Olen mäkin, ja Joekin varmasti”, poikaystäväni sanoo ja rutistaa minua. Sitten hän suoristautuu, karaisee kurkkuaan ja kysyy: “Mutta nyt – olisikos meidänkin aika pistää hösseliksi?”

On kai meidän, sillä jo seuraavassa luokassa starttaa Rasmus itsekin, ja sitten on jo ensimmäisen kilpailupäivän viimeisen luokan vuoro. Jännitys pesiytyy kylkiluiden sisään. Voi kunpa Pisanji olisi tänään hyvässä vireessä: minun on määrä hypätä sillä illan viimeisessä luokassa.