Sarotti Z

ERJ-I, Fn, KTK-II

Nimi Sarotti Z Syntynyt 29.01.2019, 13v Skp, säkä Tamma, 166 cm
Rotu Zangersheide Re 160 cm Väri Ruunikko

om. VRL-11889 & VRL-05265 | PKK3785 | VH19-272-0020

ERJ-I - Helmikuun tilaisuus 2021
7,5+41+20+20+15 = 103,5p

Finest - myönnetty 10/2021

KTK-II - PKK:n 104. KTK-tilaisuus
19 + 18.5 + 18.5 = 56p = 74.7%
"Kaunis, terävän oloinen tamma. Erinomaiset leimat. Ryhdikäs olemus, runko tasapainoinen. Pystyhköt vuohiset, kovat kaviot. Selkeä, siisti väritys."

ARVO:n 12. tilaisuus
Laatu Tamma
18+16.5+19+19, ka: 18.125p
"Erinomaiset leimat, hyvin vahva tammaleima. Kaunis kuiva pää ja kaula. Pyöreä, tasapainoinen runko. Käyrät kintereet, etujalkojen asennot hyvät. Selkeä tekniikka, hieno ruunikon väri."


Keveäliikkeisen ja reaktiivisen Sarotti Z:n Dierk Mayer osti itselleen empimättä, kun kyvykäs tamma tuli myyntiin sveitsiläistalli Cloverleyn lopettaessa. Niihin aikoihin Sarotilla oli jo nimissään useita sijoja ja voittoja 150-luokista ja seitsemän GP-sijoitustakin, ja se oli sikäli harvinainen talliinsaapuja, että Dierkillä oli tunnetusti tapana ostaa raakileita ja tehdä niistä itse timanttia.

Hyvin pian tamman talliinmuuton jälkeen Dierkin palkkaratsastaja Joachim Altmann kuitenkin ymmärsi, ettei osaava tammakaan ollut mikään ilmaislippu huipputason palkintojenjakotilaisuuksiin. Sarotti osoitti nimittäin nopeasti olevansa erityisen herkkä hevonen, oikeastaan jopa oikukas. Työtä ja haastavia hevosia pelkäämätön Joe ei silmänvalkuaisiaan muljuttelevasta ja pienimmästäkin apujen epätäsmällisyydestä protestoivasta tammasta lannistunut, vaan paneutui yhteistyön kehittämiseen kaikella vuosikymmenten aikana kartutetulla osaamisellaan. Yhteisen sävelen löytämiseen meni aikansa, mutta alun riitasointuisuudesta yli päästessään ratsukko alkoikin esittää upeita otteita.


Nyt Joachimin suusta virtaa tammalle ylistyssanoja: se on ratsuna nopea, pienimpiä apuja kuunteleva ja sopivasti kannustettuna uskomattomiin suoritukseen venyvä suurisydäminen taistelija. Otti vain aikansa mukauttaa omaa ratsastustyyliään lähemmäs sitä, mihin pikkutarkka ja rutiiniorientoitunut Sarotti oli tottunut. Joachimin mukaan ratsukon suurin haaste oli se, ettei hän itse ihmistyyppinä eikä kilparatsastajanakaan ole järin järjestelmällinen. Sarotti kaipaa ratsastajaltaan tiivistä yhteistyötä ja täsmällistä ratsastusta, kun taas Joachim on luonnoltaan suurpiirteinen, vaistoon ja hevostensa luontaiseen esteälyyn ja rohkeuteen luottava ratsastaja. Esteälystä ei Sarotin menestys kyllä ole koskaan jäänyt kiinni, mutta sopinee sanoa, että se on liiaksi älykäs ollakseen empimättömän rohkea, ja tarvitsee siten viimeisen kannusteen ratsastajaltaan tilanteissa, joissa epäilys parhaasta ponnistuspaikasta hiipii sen mieleen. Kun se kerran kokee jonkin tilanteen epämiellyttävän vaikeaksi, sen kierroslukemat helähtävät kunnolla kaakkoon, eikä se silloin ole otollisessa mielentilassa suoriutuakseen isoista esteradoista. Epävarmuus purkautuu äärimmilleen kasvaessaan niskoitteluna.

Sarotin liikkumista kuvaavat tahdikkuus, ketteryys ja notkeus. Se on hyvin nopea kääntymään ja pysyy usein sulavasti askelrytmissään esteradan tiukimmillakin teillä. Sama tasapainoisuus ja sulavuus näkyvät sileäntyöskentelyssä. Urheilullinen tamma on ilo silmälle, ja Dierkin on joskus kuultu antavan sille korkealuokkaisen myönnytyksensä: "Tuollaiselta kuuluu urheiluhevosen näyttää."

Tamma ei ole mikään halipupunen tallissakaan. Sen kanssa kannattaa ennemmin olla vikkelä kuin jäädä tuntitolkulla kupeksimaan, sillä se arvostaa omaa rauhaansa enemmän kuin herkkiä harjailutuokioita. Sarotti kuitenkin valitsee selvästi lempi-ihmisensä eikä jätä arvailun varaan, ketkä niihin lukeutuvat. Suosikkiensa seuraa Sarotti sietää joskus peräti erinomaisesti, ja hupsuna hetkenään se saattaa painaa pään lempi-ihmisensä syliin. Tässä tallissa suosikin asemasta kilpailevat rauhallinen hevosenhoitaja Eduardo, josta kaikki pitävät, ja kaikkien yllätykseksi voimakastahtoinen kilparatsastaja Merit Kalda, jonka kanssa muiden on puolestaan joskus hankala tulla toimeen.

Ennen pitkää kilparadat ja tiivis treenirytmi tulevat kuitenkin jäämään Sarotin osalta menneisiin päiviin. Dierk etsii sille jo kuumeisesti sopivaa oreja tulevina vuosina käytettäväksi, sillä tämän tamman ominaisuuksia ja sukulinjoja katsellessaan mies ei osaa olla kuvittelematta tulevia Sarotti-sukupolvia. Tiettävästi tamma onkin erinomainen emä: se on aiemmassa kodissaan tehnyt kaksi hienoa varsaa ja hoitanut ne kunnialla. Voi olla, että elo siitostammana tutulla tammalaitumella on herkkäluontoiselle hevoselle sopivaa downshiftausta pitkän ja menestyksekkään kilpauran jälkeen.



sukutaulu

 Siroco Z
  zang rt 167cm
 Soultrap
  KWPN rt 168cm
 Tirene Z
  zang rt 165cm
 Romnia Z
  zang trn 167cm
 Romanov
  holst prn 168cm
 Keisha
  BWP rn 167cm

Zangerhseidejalostukselle tyypillisesti Sarotin sukuun on valikoitu laajasti muistakin kantakirjoista hevosia, joiden sukulinjoja pidetään estehevosille erityisen suotuisina. Sukutaulusta löytyy runsain mitoin nimiä, jotka ovat tuttuja laajalle yleisölle, ja ehkä kaikkein menestynein on kolmannesta polvesta löytyvä Soultrapin isä Soulhunt, joka polveutuu esteratsastusjalostuksessa hyvin merkittävää jälkeä jättäneestä täysiverioriista, Show Some Soulista. Sarottissa on melko runsain mitoin täyttä verta, vaikkei aivan ensimmäisissä sukupolvissa täysiverisiä olekaan.

jälkeläiset

06/2019 z-tamma Melody Clover Z oriista Mic Mac
10/2019 z-tamma Haute Clover Z oriista Reingard Hugo
04/2021 z-tamma Carotti Z oriista Conquistador
Astutettu oriilla Grim Show. Varsa syntyy keväällä 2022.

ERJ:n alaiset sijoitukset

  1. 17.05.2019 Moana part breds - ERJ 120cm - 5/32
  2. 31.05.2019 Toukokuun ERJ-Cup - ERJ 110cm - 3/94
  3. 17.06.2019 Adina - ERJ 140cm - 3/24
  4. 19.06.2019 Verwood Equestrian Park - ERJ 150cm - 2/37
  5. 13.07.2019 Vallmo Stall - ERJ 160cm - 3/14
  6. 16.07.2019 Vallmo Stall - ERJ 160cm - 1/14
  7. 27.07.2019 Adina - ERJ 140cm - 1/17
  8. 22.12.2019 Lallybroch - ERJ 150cm - 2/21
  9. 25.12.2019 Lallybroch - ERJ 150cm - 4/21
  10. 26.12.2019 Lallybroch - ERJ 150cm - 2/21
  11. 27.12.2019 Lallybroch - ERJ 150cm - 4/21
  12. 29.12.2019 Lallybroch - ERJ 150cm - 3/21
  13. 13.01.2020 Team J&K - ERJ 150cm - 4/38
  14. 16.01.2020 Team J&K - ERJ 150cm - 1/38
  15. 17.01.2020 Team J&K - ERJ 150cm - 6/38
  16. 01.04.2020 Mörkövaara - ERJ 150cm - 4/29
  17. 03.04.2020 Mörkövaara - ERJ 140cm - 1/24
  18. 05.04.2020 Chowter Sporthorses - ERJ 160cm - 6/40
  19. 10.04.2020 Chowter Sporthorses - ERJ 160cm - 3/40
  20. 10.04.2020 Mörkövaara - ERJ 140cm - 1/24
  21. 12.04.2020 Chowter Sporthorses - ERJ 160cm - 6/40
  22. 13.04.2020 Mörkövaara - ERJ 150cm - 2/29
  23. 13.04.2020 Dare Stable - ERJ 150cm - 2/30
  24. 14.04.2020 Chowter Sporthorses - ERJ 160cm - 6/40
  25. 15.04.2020 Mörkövaara - ERJ 150cm - 1/29
  26. 15.04.2020 Dare Stable - ERJ 150cm - 1/30
  27. 16.04.2020 Mörkövaara - ERJ 150cm - 4/29
  28. 17.04.2020 Chowter Sporthorses - ERJ 160cm - 4/40
  29. 18.04.2020 Dare Stable - ERJ 150cm - 3/30
  30. 19.04.2020 Mörkövaara - ERJ 150cm - 1/29
  31. 20.04.2020 Mörkövaara - ERJ 150cm - 1/29
  32. 20.04.2020 Dare Stable - ERJ 150cm - 5/30
  33. 21.04.2020 Dare Stable - ERJ 150cm - 5/30
  34. 23.04.2020 Dare Stable - ERJ 150cm - 1/30
  35. 26.04.2020 Dare Stable - ERJ 150cm - 4/30
  36. 27.04.2020 Dare Stable - ERJ 150cm - 2/30
  37. 27.04.2020 Dare Stable - ERJ 150cm - 2/30
  38. 28.04.2020 Mörkövaara - ERJ 140cm - 2/24
  39. 28.04.2020 Mörkövaara - ERJ 150cm - 5/29
  40. 29.04.2020 Dare Stable - ERJ 150cm - 1/30
  41. 28.08.2020 Zodiac Stables - ERJ 160cm - 3/30
  42. 29.08.2020 Zodiac Stables - ERJ 160cm - 4/30
  43. 29.08.2020 Zodiac Stables - ERJ 160cm - 4/30

 

Näyttelytulokset

20.11.2020 Le manoir de Schepper: Puoliveritammat (pl. BWP, KWPN, SF), tuom. Tuulia. KTK-sert
24.08.2021 Villa Castor: Tammat, tuom. aksu. KTK-sert

Tarinoita Sarottista

Hevoskaruselli, kesällä 2020

Katkelma merkinnästä

Dierk, kuolevainen mies, tiedosti ikääntyvänsä. Se brutaali oivallus oli häilynyt mielen perukoilla jo pitkään, eikä sitä käynyt enää vältteleminen. Oli aika alkaa tarkastella, mitä hänen elämänmittaisesta urastaan olikaan jäämässä jäljelle.

Koko ikänsä hän oli kilpaillut ja kilpaillut ja kilpaillut. Palkintokaapit pursuilivat toinen toistaan hienompia, kirkkaampia tai kummallisempia pokaaleita ja ruusukkeita, ja oli tilillekin virrannut yhden jos toisenkinlaista rahasummaa. Meriittejä oli kertynyt, mutta Dierk alkoi ymmärtää, etteivät meriitit periytyneet kenellekään.

Kenties se oli ajanut hänet yhä aktiivisemmaksi hevoskasvattajaksi. Varsoja katsellessa mieli tyyntyi. Siinä oli jotakin jatkuvaa: hevossukupolvien virtauksessa. Dierk ei ollut valmis luopumaan kilpaurheilusta, vaikka tavallaan olikin jo tehnyt niin. Hän ei enää kilpaillut itse. Hänen hevostensa meriitit ropisivat muiden nimiin, ja sekin oli sukupolviasia. Oli ollut jo korkea aika jättää kisaradat itseään nuoremmille. Hän ohjasi nuorempiensa harjoituksia ja suunnitteli kisakalentereita kuten ennenkin, ja omalta tavoitteelliselta kisauralta vapautuneen ajan hän käytti mieluusti sukulinjojen suunnitteluun.

Oli kuitenkin mahdotonta olla kunnollinen hevoskasvattaja, ellei omistanut tarpeeksi huipputason siitostammoja. Dierkin omat tammat olivat ennen kaikkea muuta yhä kilparatsuja, joiden urat jäivät auttamatta tauolle varsotuspuuhien tieltä. Huippuvireessä olevan tamman varsottaminen tuntui tietysti aina harmilliselta, ja niinpä alkoi ajatus itää.

Ei kestänyt aikaakaan, ennen kuin Dierk Mayer oli jo laajalle levittäytyneitä kontaktejaan hyödyntäen löytänyt unelmiensa täyttymyksen. Sveitsissä asui hyväsukuinen tamma, jolla oli näyttöjä 160-tason esteradoilta ja pari kelpo varsaa jo ennestään. Sarotti Z:n myynti-ilmoitus ei ehtinyt juuri vanheta, ennen kuin Dierk iski kiinni. Tämän tamman hän tahtoi, ja kun Dierk tahtoi jotakin tarpeeksi kovasti, hän oli myös varma tahtonsa toteutumisesta.

Niinpä hän ryhty järjestelyihin jo ennen kuin sai ostotarjoukseen vahvistuksen. Oli aika vapauttaa bisnesmies valloilleen ja hankkiutua kelpo summalla eroon hevosesta tai parista. Sarotti Z ei ollut huokea hevonen, kuten ei kuulunutkaan olla, sillä hyvistä hevosista piti olla valmis maksamaan paljon. Siksi Dierk kävi läpi hevoslistansa ja puntaroi mitkä kaikki hevosistaan hän olisi valmis myymään.

--

"Ostin uuden hevosen ja myin Donovanin, Divin ja Dickin", Dierk kertoi ratsuttajalleen Joachimille.
"Yksi saapuu ja kolme lähtee? Mahtoi olla kallis ostos", Joe tuumasi muina miehinä, mutta antoi sitten uteliaisuudelleen periksi: "Millainen se uusi on?"
"Huipputamma."
"Kilparatsu?"
"No, niinpä kai. Saat luvan ratsastaa ja kilpailuttaa tammaa kunnes astutan sen Kidillä."
"Vai niin. Tuleva vuosi tuo siis mukanaan lisää varsoja?" tiedusteli Joe ja loi pomoonsa yhden syväluotaavista katseistaan, joiden kohteena seistessään Dierk ei voinut olla aprikoimatta, kuinka paljon tuo näennäisen huoleton hunsvotti todellisuudessa tiesi tai arvasi.

Joachim tunsi hänet hyvin eikä ollut alkuunkaan tyhmä mies. Ties vaikka tiedosti, miten Dierk tunsi vanhuuden alkusointujen hiipivän luihin ja ytimiin. Ties vaikka tajusi, että tässä koetti kuolevainen mies tehdä itsestään kuolematonta. Ties vaikka ymmärsi senkin, että Dierk Mayer tahtoi jättää jälkeensä edes jotakin mikä kestäisi aikaa, vaikkei koskaan ollut tullut hankkineeksi perhettä.

Sillä Dierk Mayer, yksityishenkilö, oli loppujen lopuksi melko olematon konsepti. Hän oli aina, tai niin kauan kuin kukaan kykeni muistamaan, ollut ennen kaikkea sitä kaikkea muuta: hevosmies, bisnesmies, kilpaurheilija, ratsastusurheilun sanansaattaja, ratsuhevosten kasvattaja, elämänsä lajille antanut. Eikä hän oikeastaan useinkaan katunut, sillä eihän hänellä ollut koskaan ollutkaan juuri muita mielenkiinnonkohteita. Hevoset ja liiketoimet olivat aina olleet Dierkille kaikki kaikessa. Vain ohikiitävinä hetkinä oli hän tullut ajatelleeksi, että elämässä olisi ollut muitakin vaihtoehtoisia polkuja. Niitä oli kuitenkin aivan turha ajatella, sillä loppujen lopuksi Dierk ei koskaan saisi tietää, olisiko yksikään toinen valintojen viitoittama reitti saanut häntä tuntemaan yhtään nykyistä suurempaa tyytyväisyyttä elämäntilanteeseensa.

Syyskuussa 2020

Sarottista saattoi olla montaa mieltä. Se oli kaunis, lahjakas ja pirtsakka ratsastaa, mutta se osasi olla myös äkäinen ja arvaamaton. Joachimia eivät kuohahtelevaiset kilpahevospersoonat säikäyttäneet, mutta säyseämmät eläimet nyt vain tekivät työstä helpompaa, ja koska mies oli töissä lähes kellon ympäri, helppo työ tarkoitti helppoa elämää. Sarotti ei tietenkään tarjoillut tietä mukavuuteen tänäänkään.

"Jaha, sitä ollaan taas tällä päällä", Joachim muristeli hevoselle, joka vastaanotti hänet tallissa korvat tiiviisti luimussa.
"Ei se millään päällä ollut, kun mä satuloin sitä", Ed hymähti loputtoman itsetyytyväisen oloisena takaisin, vaikke Joe ollut hänelle suoranaisesti puhunutkaan.
"Ei tietenkään. Se pitää susta."
"Se pitää omenanpalasista", Ed vinkkasi.

Joe ei uskonut, että säkillinenkään omenia olisi riittänyt saamaan Sarottin lopettamaan hänen mulkoilemisensa. Sen sijaan satulaan kiipeämällä tamma muuttuisi välittömästi miellyttävämmäksi. Joe suuntasi kentälle, sillä aurinkoisista alkusyksyn päivistä piti ottaa kaikki irti, ja ryhtyi lämmittelemään ruunikkoa hyppytreenejä varten. Tietysti kaikki treeni valuisi hukkaan, mikäli tamma pysyisi tiineenä eikä sillä enää olisikaan edessään kilpailukausia, mutta Joe ei valittanut: kaikki hyppääminen oli sentään hauskaa hyppäämistä.

Sinä päivänä Sarotti oli poikkeuksellisen herkkänahkainen. Se reagoi apuihin isosti ja ratsukkoa ympäröiviin ärsykkeisiin nopeasti, eikä Joe voinut olla pyöräyttämättä silmiään tamman dramaattisuudelle. Vasta hyppäämään päästessään Sarotti alkoi keskittyä. Se oli niitä hevosia, jotka lukitsivat esteen jo kaukaa, jos siis sattuivat olemaan sillä tuulella, että aikoivat hypätä. Joe testasi tämänpäiväistä tunnelmaa antamalla hevosen lähestyä pystyestettä ilman painetta ja tukea. Sellainen hevosen yksinjättäminen saattaisi tietysti johtaa kieltäytymiseen, mutta Joe oli sellaiseen valmis - vaan Sarottipa hyppäsi hetkeäkään epäröimättä.

Jep. Huonoista ennusmerkeistä huolimatta Sarotti olisi tänään hypännyt mitä tahansa vaikka yksin. Joe ei kerta kaikkiaan ymmärtänyt tamman mielenjuoksua.

Joulukuussa 2020

"How dare you", Joachim suhahti ruunikolle, joka oli juuri yrittänyt näykkäistä häntä. Sarotti muljautti silmiään ja nakkasi protestiksi niskojaan, kun ei onnistunut säikäyttämään tallin pitkäaikaista ratsumestaria kauemmas. Ehei, Joe ei yhtä äkäistä tammaa säikkynyt, ei suinkaan. Oli sitä hankalampiakin elikoita käsitelty. Se vain oli miedosti kismittävä juttu, ettei Sarotti, jonka kanssa työskentelyyn ja yhteisen sävelen etsimiseen mies oli upottanut niin paljon vaivaa, viitsinyt kiittää kohottamalla häntä lempi-ihmisensä asemaan. Mokoma Ed taatusti lahjoi tallin hevoset herkuilla suosiota saadakseen, ja onnistuikin siinä, tietysti. Sitä, miksi Sarotti piti Meritistä, Joe ei täysin ymmärtänyt. Hän itse piti monenlaisista ihmisistä, mutta ei juuri Merit Kaldan kaltaisista takakireistä pingottajista, joiden elämän ainoa intohimo oli menestys.

Sarotti ei ollut tipan tippaa häpeissään huonosta käytöksestään, minkä Joe samanhenkisenä ymmärsi vallan hyvin. Tavallaan tamman sietäisi kyllä olla. Kuuleman mukaan se oli pomottanut muita tiineitä lajitovereitaan niin tomerasti, että se oli jo alkanut mennä tarhakiusaamisen puolelle. Silmätikukseen ruunikko oli vielä kehdannut valita juuri Joachimin oman silmäterän, Aloha-ressukan, joka kilttinä ja herkkänä hevosena ei takuulla olisi tarvinnut yhtään ylimääräistä kurmutusta.

"Behave yourself, ya nasty thing, or you'll find yourself all alone in this world", Joe jakoi hevoselle elämänviisauttaan, vaikka tiesikin, että se oli todennäköisesti turhaa. Niin iso pää kuin hevosilla olikin, siellä oli kummastuttavan harvoin tilaa terveelle järjelle. Oli tietysti poikkeusyksilöitäkin, mutta Joe olisi osannut näppituntumalla nimetä välittömästi ainakin viisi hevosta, joiden kohdalla järki ei kuulunut kuvaan: hänen edessään seisova Sarotti, kaikkea pelkäävä Pisanji, epäloogisista asioista kauhistuva Oberon, itseään toistuvasti telova 1 ja tallin entinen kiukkupussi Dick. Vauhtiin päästyään hän olisi helposti luetellut perään toiset viisi. Nyt oli kuitenkin napattava luimisteleva Sarotti ja vietävä se eläinlääkärin tutkittavaksi. Siitäkös vasta riemu repeäisi, Joe ajatteli osittain synkkänä ja puoliksi odottaen mielenkiinnolla humoristista näytelmää, jonka oikutteleva tamma pian tarjoaisi. Niin kuin ei Joekaan säikkynyt Sarottia, ei taatusti tekisi heidän kokenut eläinlääkärinsäkään, ja pomo saisi haluamaansa mielenrauhaa tiineen kultakimpaleen terveydentilasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti