ERJ-I
| Nimi | Zilverado | Syntynyt | 21.04.2007, 16v | Skp, säkä | Ori, 170 cm |
| Rotu | KWPN | Re | 160 cm | Väri | Hopeanruunikko |
Zilverado tuli Dierk Mayerin talliin jo 11-vuotiaana 160-ratoja hypänneenä konkarina. Hevonen on herrasmiesmäinen, miellyttäväkäytöksinen kaveri niin tallissa kuin ratsunakin, ja harvalla lienee siitä mitään pahaa sanottavaa. Silverin perusluonne on tyyni ja ystävällinen, eikä se koskaan kieltäydy rapsutuksista tai mukavista harjailuhetkistä. Orille mieluisaa ajanvietettä on tallikäytävän tapahtumien seurailu, ja tarhassa se noteeraa kaikki näköpiirissä liikkuvat ihmiset ja tulee hyvin usein portille valmiina rapsuteltavaksi tai sisään vietäväksi.
Ratsastettuna Silveriinkin tulee hieman vipinää, mutta hyvin harvoin se unohtaa olevansa kiltti ja kuuliainen. Sitä ei tarvitse juuri koskaan patistella liikkumaan eteenpäin, mutta pienellä pidätteellä se tulee myös takaisinpäin. Pehmeän, mukautuvaisen ratsun kanssa on ilo työskennellä, sillä Silveriä voi ratsastaa kevyin avuin ja luottaa siihen, että se tekee mitä pyydetään. Esteitä kohti se suuntaa rohkeasti ja innokkaasti, eikä mikään este ole Silveristä liian erikoisen näköinen hypättäväksi. Hevosen parhaita puolia on sen yhteistyöhaluisuus ja suoritusvarmuus. Silveriä pitää ratsastaa melko huonosti, jotta se itsekin alkaa tehdä löperöitä suorituksia, ja tavoite on tietysti välttää sellaisia tilanteita.
Silver ei ole luonnostaan supernopea hevonen. Se häviää monille kollegoilleen laukan etenemisvoimassa. Onneksi Silverin hyvä ratsastettavuus ja ketteryys mahdollistavat pienten teiden ratsastamisen, ja sopivan teknisen uusintaradan osuessa kohdalle se on erittäin varteenotettava vastus myös ruusukekamppailuissa. Pitkillä, etenevillä laukkapätkillä ratkaistavilla uusintaradoilla se sen sijaan ei ole ennakkosuosikki.
Villeimmillään Silver on maastoon päästessään. Tallin maita kiertävä ratsastuspolku saa sen ryhdistäytymään ja käyttäytymään pykälää pörheämmin. Kun eteen aukeaa pitkä, lupaava laukkapätkä, se on heti valmiina lähtöön, ja luvan saadessaan se paineleekin menemään niin lujaa kuin pääsee (ja vaikkei se nyt ehkä ole moneen muuhun verrattuna lujaa, kyllä siinä fiiliksestä saa kiinni).
Sukutaulu
| Silvester | Augustijn |
| Cornelia van der Water | |
| Marike | Coos Bakken |
| Gemma |
Zilveradon suku varsinaisesti ole tyypillisin mahdollinen huipputasolla kilpailevalle urheiluhevoselle. Emälinja on melko tavanomainen, mutta jättää silti varjoonsa isälinjan. Silvester-isään saakka tämä hopeavärinen orisuku on ollut oikeastaan tuiki tuntematonta suurelle yleisölle, mutta sehän sitten ryhtyi suvun palkintoporsaaksi ja keräsi hyvän maineen GP-tason estehevosena. Silvesterin emä Cornelia van der Water onkin sukutaulun ainoa todella huippusukuinen hevonen, ja sieltä lienee pujahtanut suorituskykyä Zilveradoonkin.
Jalostuskäyttö
Tarjolla jalostukseen.
05/2020 orivarsa Zilverline emästä Ugh Fine
02/2021 tammavarsa Zinerary emästä Morganite van Ulyz
03/2021 tammavarsa Quickzilver emästä Sienna's Europa
astunut tamman Altáriel Roux
ERJ:n alaiset sijoitukset
- 13.06.2019 Verwood 140 cm 5/33
- 14.06.2019 Verwood 140 cm 1/33
- 18.06.2019 Verwood 140 cm 2/33
- 25.06.2019 Verwood 140 cm 1/33
- 30.11.2019 Mörkövaara 150 cm 2/69 ERJ CUP
- 19.01.2020 Rubinedal 150 cm 1/30
- 22.01.2020 Rubinedal 150 cm 5/30
- 24.01.2020 Rubinedal 150 cm 2/30
- 26.01.2020 Team J&K 150 cm 2/40
- 27.01.2020 Team J&K 160 cm 6/40
- 30.01.2020 Team J&K 160 cm 5/40
- 02.02.2020 Chowter Sporthorses 160 cm 2/30
- 03.02.2020 Chowter Sporthorses 160 cm 4/30
- 05.02.2020 Chowter Sporthorses 160 cm 2/30
- 07.02.2020 Chowter Sporthorses 160 cm 5/30
- 10.02.2020 Chowter Sporthorses 160 cm 5/30
- 13.02.2020 Chowter Sporthorses 160 cm 1/30
- 17.02.2020 Chowter Sporthorses 160 cm 5/30
- 20.02.2020 Chowter Sporthorses 160 cm 1/30
- 01.04.2020 Chowter Sporthorses 160 cm 2/40
- 04.04.2020 Chowter Sporthorses 160 cm 2/40
- 08.04.2020 Chowter Sporthorses 160 cm 4/40
- 12.04.2020 Chowter Sporthorses 160 cm 3/40
- 02.07.2020 Elixir Sporthorses 160 cm 3/30
- 18.07.2020 Hiivuri 160 cm 4/31
- 19.07.2020 Hiivuri 160 cm 4/31
- 25.08.2020 Zodiac Stables 160 cm 5/30
- 26.08.2020 Zodiac Stables 160 cm 5/30
- 11.09.2020 Dare Stable 160 cm 1/30
- 15.09.2020 Dare Stable 160 cm 3/30
- 16.09.2020 Dare Stable 160 cm 4/30
- 21.09.2020 Dare Stable 160 cm 4/30
- 23.09.2020 Gestüt Helmwald 160 cm 4/30
- 25.09.2020 Gestüt Helmwald 160 cm 3/30
- 27.09.2020 Gestüt Helmwald 160 cm 4/30
- 28.09.2020 Gestüt Helmwald 160 cm 1/30
- 30.09.2020 Gestüt Helmwald 160 cm 4/30
- 11.12.2020 Zodiac Stables 160 cm 3/25
- 10.03.2021 Holmberg 160 cm 6/37
- 14.03.2021 Holmberg 160 cm 1/37
- 15.03.2021 Holmberg 160 cm 4/37
- 15.03.2021 Holmberg 160 cm 3/37
- 30.07.2021 Auburn Estate: Power Jump Prix de PKK -tuotosluokka 160 cm 4/19 (tuotos)
⭐⭐⭐⭐⭐ mielettömän kaunis värimaailma
⭐⭐⭐⭐ liikkeen tuntu, harmoninen kuva, toimivat mittasuhteet
⭐⭐⭐⭐ kuvakulma
Hieno tilannekuva, jossa rakastan erityisesti hevosen linetystä, joka paikoittain vaihtelee. Värisävyt ovat kauniit.
Uskomattoman kaunis kesäinen iltataivas istuu täydellisesti esteiden ja hevosen sävymaailmaan.
Rauhallisen vaikutelman antava kuva, josta harmonisuutensa lisäksi välittyy vauhtia ja kunnianhimoista kilpailuhenkeä.
PKK-näyttelyt
18.12.2019 Metsätalli. Vapaa kuva, tuom. Anne: KP.
>> Vauhdikas estekuva, jossa hevonen tulee okserille tiukalla hyppykulmalla ja jääkin mietityttämään, selviääkö pudottamatta puomeja. Värimaailma on harkittu varusteita myöten.
05.04.2020 Kurjenpesä. Vapaa kuva puoliverisille, tuom. Elisa: KP.
>> Hevonen ja ratsastaja kivasti sävy sävyyn. Oikeastaan istuvat hyvin myös taustaan, mutta ei häiritsevästi. Puomien värit (etenkin turkoosi) tuo kivaa kontrastia väreihin. Ihan ok näköinen hyppy.
Tekstejä Silveristä
Ykkösratsun paikka häilyy
Blogimerkintä 3. maaliskuuta 2020Damn it. Joachimin oli myönnettävä, että siinä oli sitä jotakin: menestymisessä. Ei hän koskaan ollut sitoutunut lajiin sen takia, kyllä hän oli ajelehtinut hevoshommiin ihan muuten vain, mutta nyt kun alla oli vihdoinkin lähestulkoon pomon Kid-oriin verrattava ratsu, mies oikein kuuli kusen lorisevan kohti päälakeaan. Se kohisi mennessään.
Tietysti hän oli aina ollut kilpailunhenkinen. Ei kukaan ajautunut risuestelaukkahommiin, ellei janonnut vauhtia ja voittoja ja ollut pikkuisen hullu. Vielä enemmän hulluutta tarvittiin siihen, että vaihtoi jo lähes aikuisiällä lajia rataesteratsastukseen ja mutkitteli siltä pohjalta puolivahingossa töihin Dierk Mayerin talliin ja jäi sille tielleen.
Montako vuotta Joachim oli jo Dierkille työskennellyt? Joko kymmenen? Ylikin? Helvetin kauan ollakseen mies, joka ei sitä ennen ollut koskaan viihtynyt aloillaan.
Mutta sehän tämän homman hienous oli. Ei tarvinnut olla aloillaan. Saattoi pakata hevoset autoon ja lähteä kilpailuihin. Kilpailuista Joachim piti, etenkin sellaisten hevosten kanssa kuin Alena. Rautias tamma oli ollut Joen suuri ilo heti talliin saapumisestaan saakka: se oli laadukas ja hieno, sillä saattoi kilpailla voitosta. Alenalla oli kokemusta ja järkeä päässä, joten hyvänä päivänä sen saattoi vain usuttaa täyteen vauhtiin radalla ja antaa tamman tehdä nopeita, teräviä ratoja ja luottaa siihen, että se pysyi irti puomeista.
Mutta sitten oli Zilverado, tuo harvinaisen värinen ja harvinaisen järkipäinen ori. Jos Joachim olisi tuntenut huonoa omatuntoa juuri mistään, hän olisi varmasti tuntenut sitä nyt ajatellessaan, että ehkäpä Alena ei enää ollut hänen ykköshevosensa. Silverin tulostaso jo yksin oli siivittänyt häntä aimo harppauksin ylöspäin lajin ranking-listoilla, ja siinä oli sijoitus, jota Joachim ei ollut katsellut koskaan paitsi viimeisen puolen vuoden aikana. Kelpasihan sitä nyt ihmetellä, kohisten nousevaa sijalukua.
Vasta vuoden alussa he olivat hypänneet ensimmäiset 160:n senttimetrin luokkansa, ja jo helmikuun puolivälin jälkeen Silver voitti ensimmäisen kerran. Se tuntui käsittämättömän hienolta.
Alena tahkosi vielä 13-vuotiaana vasta 150-ratoja. Se teki sen hyvin, mutta GP-luokat tuntuivat haastavalta ajatukselta. Silverin kanssa mikään ei tuntunut haastavalta.
Oliko Joachim epäreilu ajatellessaan, että ehkä uusi ratsu olikin lippu tähteyteen? Oliko hän epälojaali asettaessaan Silverin vuosientakaisen luottoratsunsa edelle?
Mutta eihän hän oikeastaan arvottanut Silveriä Alenan yläpuolelle. Oli kilpailutuloksia, ja sitten oli hevosen todellinen arvo. Alena oli toiminut opettajana. Alena oli sitä paitsi varsonut kahdesti ja Silver oli vain jaellut perimäänsä eteenpäin vailla sen suurempaa huolta toteutuspuolesta. Piti kai antaa Alenalle hieman armoa.
Äh. Kuka käski analysoida niin paljon, Joachim tuumasi yhtäkkiä huvittuneena omasta puntaroinnistaan. Mitä väliä minkä hevosen kanssa homma pelitti, kunhan pelitti. Pomo maksoi palkkaa ratsastamisesta ja Joe ratsasti, eikä siinä tosiasiassa tarvittu tällaista ajatustyötä. Rennommin mielin Joachim jatkoi maaliskuutaan.
Hukanteillä
5. maaliskuuta 2021Perjantaina, kun heidän vieraanaan muutaman yön ollut Rasmus Alsila oli lähtenyt ajamaan kohti satamaa ja Suomea, Joachim alkoi pakata vuoden ensimmäistä kansainvälistä kisareissua varten. Hän, hevosenhoitaja-Linus ja kaksi oria lähtisivät Hollantiin viikonlopuksi esittäytymään Comber Cupin ensimmäisessä osakilpailuissa. Harderwijkiin oli Riesenbeckistä alle kahden tunnin matka, joten kovin eksoottisesta kohteesta ei ollut kyse, mutta Joachimia vaihtelu virkisti eikä hän malttanut odottaa pääsyä tien päälle. Talvikuukaudet kotitallilla treenaten olivat olleet pitkiä ja sujuneet hitaasti, vaikka työ olikin tuottanut tulosta ja hevoset olivat edenneet hyvin. Erityisesti nuoret hevoset olivat saaneet lisää voimaa ja kehittyneet kroppansa lisäksi myös henkisesti. Liki kaikki tallin tammat olivat tosin tiineinä, mikä oli rajoittanut Joachimin viimeaikaiset ratsut oreihin, mutta täytyi myöntää että vähentyneet ratsastustunnit eivät Joea sinällään haitanneet – hän ei ollut enää ihan nuori, vaikka olikin ikuisesti 28-vuotias.
Oreista heidän mukaansa lähtisi Oberon, joka oli viime aikoina osoittanut erinomaisia otteita 150-luokissa, ja luottoratsu Zilverado, joka hyppäisi vain pääluokan. Zilver oli jo neljätoista eikä sillä välttämättä olisi enää montaa kisakautta edessä, ja Joen pomo Dierk Mayer oli päättänyt jo aikaa sitten, ettei sitä enää juoksutettaisi missään turhissa kissanristiäisissä. Zilver ei tarvinnut lämmittelyluokkia eikä aikaa tottua uuteen ympäristöön – se oli kokenut huippu-urheilija, joka teki työnsä lähes aina moitteetta olosuhteista huolimatta.
Joachimista itsestään ei voinut puhua samana päivänä huippu-urheilijan kanssa, mutta hän uskoi, että tuskin onnistuisi mokailemaan kummankaan orin kanssa kovin pahasti. Jos he ylipäätänsä pääsisivät lähtemään – Zilverin paperit olivat nimittäin hukassa.
Kun hän oli tajunnut, ettei hänellä ollut aavistustakaan, missä hevosen passi oli, Joe oli ensin heitellyt yksi kerrallaan tavarat ulos Zilverin varustekaapista ja jättänyt Linus-paran siivoamaan sotkua. Seuraavaksi hän oli kääntänyt toimiston ylösalaisin. Dierk Mayer piti laatikkonsa siisteinä ja paperinsa järjesteltyinä pinoihin, mutta tilanne valitettavasti muuttui Joachimin käsittelyn jäljiltä melko lailla päinvastaiseksi. Muutamassa minuutissa Joe oli tyhjentänyt laatikot työpöydälle läjiksi, joiden päältä silloin tällöin luiskahti paperi lattialle asti. Hän löysi kauan aikaa sitten kuolleiden hevosten rekisteripapereita, puoli askia tupakkaa, pinon valokuvia 80-luvulta, jokusen MM-mitalin ja mapillisen aikana ennen internetiä maksettuja laskuja, mutta ei Zilverin passia.
”Joko löytyi?” Linuksen hermostunut ääni kysyi, ja vaaleatukkainen pää kurkkasi toimiston oven raosta. Ruotsalaispojan silmät levisivät, kun hän näki Joen aiheuttaman kaaoksen, mutta hän katsoi paremmaksi olla sanomatta mitään.
”Ei”, Joachim sanoi. ”Mutta ei se mitään. Jos ei muuta keksitä, otetaan Lätsä Zilverin sijaan. Kai hevosen voi vielä vaihtaa.”
”Niin kai”, Linus vastasi levottomana ja lähti matkoihinsa. Vaikka passi ei taatusti ollut Linuksen jäljiltä hukassa, vaan muuan Joachim Altmannin, Linus vaikutti olevan tilanteesta huomattavasti enemmän huolissaan. Toki Joekaan ei paljastaisi pomolleen tilannetta kuin vasta pakon edessä, sillä Dierk ei taatusti olisi asiasta iloinen, mutta Joe uskoi vakaasti, että onnistuisi selittämään asian parhain päin. Selittely – siinä Joe oli hyvä.
Hän soitti Rasmus Alsilalle.
”Joko aloit ikävöidä?” Rasmus vastasi puhelimeen, ja taustalla kuului moottoritien humina.
”Zilverin passi on hukassa”, Joe paljasti, ”eihän se voi olla sun autossa?”
”Öm, ei”, Rasmus kuulosti hämmentyneeltä. ”Miksi se olisi täällä?”
”Eipä miksikään”, Joe sanoi kepeästi.
”Katso oma autosi”, Rasmus ehdotti ja sulki puhelimen.
Joe tunki paperit laatikoihin taatusti eri järjestykseen kuin missä ne olivat siellä olleet ja suuntasi autolleen. Hansikaslokerossa oli puoli pussillista mustiksi koppuroiksi muuttuneita porkkanoita ja taskumatti, mutta ei papereita. Joe istui hetken kuskin penkillä ja mietti, ajaisiko vain baariin ja toivoisi, että paperit tupsahtaisivat ennen lähtöä jostakin, tai ehkä hän saisi unessa näyn siitä, minne ne oli piilotettu.
Sillä siunaamalla Linus, tuo ruotsalaisten lahja muuan hajamielisille Joachimeille, juoksi hevosrekalta kättään heiluttaen, ja siinä kädessä oli Zilveradon sininen passi.
”Se oli rekassa kuskin penkillä muovitaskussa”, Linus kertoi hengästyneenä ja silminnähden helpottuneena.
Joe nauraa tyrskähti, ja aivan totta – hän oli vienyt ne omakätisesti sinne jo edellisviikolla, jotta ne eivät vain unohtuisi matkasta. Selvästi liian aikaisin, siis. Asia oli kadonnut hänen mielensä päältä kuin vesi hanhen selästä jo päiviä sitten.
”Jospa mä otan nämä nyt”, Linus sanoi hienotunteisesti ja työnsi passin tallitakkinsa povitaskuun.
”Kiitos, Linus”, Joe läiskäytti hevosenhoitajaa olkapäälle ja hyppäsi autostaan alas. ”Sitten ei muuta kuin tien päälle!”
Joe vinkkasi Linukselle silmää, ja Linus näytti hieman kalvenneelta. Jos jo kotitallilla Joachim onnistui aiheuttamaan Linukselle tällaisia sydämentykytyksiä, millainen Hollannin-reissusta oikein muodostuisi?
SIM Paris Jumping Week
4. heinäkuuta 2021Silver näyttää upealta. Josefina on kiillottanut sen pronssisen karvan ja letittänyt hopeanhohtoisen harjan, ja kuin patsas ori seisoo odottamassa, että sen ratsastaja kipuaa kyytiin. Ja kun monissa liemissä keitetty Joachim on kokeneen Silverin ohjaksissa, tuskin mikään haaste on ratsukolle liian vaikea.
"Nyt menee hyvin", Rasmus sanoo Josefinalle, kun he istuvat katsomossa penkkiensä etureunoilla ja jännittävät uusintaradalla etenevän ratsukon suoritusta.
Niin meneekin, aina viimeiselle esteelle saakka. Silver, joka ei ole luonnostaan kovin nopea ratsu, tekee Joen siivittämänä hyvää tahtia kärkiaikaa ja on ylittämässä itsensä. Kun radan viimeinen puomi putoaa hassusti epäröivän takajalan mukana, Josefina ja Rasmus äännähtävät pettymyksestä. Joachim pudistelee päätään.
Voitto lipsuu käsistä, mutta Joachim ratsastaa silti Silverillä palkintojenjakoon. Josefina ja Rasmus osoittavat ratsukolle ja heidän kovimmille kilpakumppaneilleen suosiota. Silver saa suitsiinsa valkoisen ruusukkeen, ja kun Joe kannustaa kookkaan orin laukkaan, se korskuu ja näyttää komealta polkiessaan maata kaula kaarella. Revittelemään Silver ei innostu.
Siivon kierroksen jälkeen Joe himmailee hevosen raviin ja päästää ohjat käsistään heidän lähestyessään areenan sisääntuloportteja taputellakseen hevosta kaksin käsin kiitokseksi.
"Do not get old and tired just yet, my friend", hevosmies mutisee ratsulleen.
Kilpakenttien konkari ei vastaa Joelle, tietenkään, mutta ratsastaja toivoo hevosen ymmärtävän hänen toiveensa ja noudattavan sitä parhaansa mukaan. Ystävästä luopuminen tekisi kovin kipeää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti