Zilverado


NimiZilveradoSyntynyt21.04.2007, 13vSkp, säkäOri, 170 cm
RotuKWPNRe160 cmVäriHopeanruunikko

om. VRL-11889 & VRL-05265 | PKK3332 | VH20-012-0012



Vasta viime kaudella talliin tullut hevonen on jo tehnyt hyviä ratoja ja sijoituksia Joen kanssa, ja järkevästi ratsastetulla hevosella luulisi olevan vielä paljon hyppyjä koneistossaan. Tallissa hopeanruunikko on tyyni herrasmies, ja miellyttävyys jatkuu ratsuntöissäkin.

Kotiväkensä Silveriksi kutsuma ori on radalla aina menossa eteenpäin ja rohkeasti kohti haasteita. Sillä on erityisen hyvä ratsastettavuus, ja se mukautuu nopeasti ratsastajan tahtoon. Silverille sopivat parhaiten tekniset uusintaradat, joissa saa kääntää pieniä teitä ja tehdä ratkaisuja askelia poisjättämällä. Puhtaasti vauhtiuusinnoissa sen askel ei välttämättä ole riittävän matkaavoittava, jotta se päihittäisi vahvemmat ja nopeammat hevoset.


Sukutaulu

 Silvester Augustijn
 Cornelia van der Water
 Marike  Coos Bakken
 Gemma

Zilveradon suku varsinaisesti ole tyypillisin mahdollinen huipputasolla kilpailevalle urheiluhevoselle. Emälinja on melko tavanomainen, mutta jättää silti varjoonsa isälinjan. Silvester-isään saakka tämä hopeavärinen orisuku on ollut oikeastaan tuiki tuntematonta suurelle yleisölle, mutta sehän sitten ryhtyi suvun palkintoporsaaksi ja keräsi hyvän maineen GP-tason estehevosena. Silvesterin emä Cornelia van der Water onkin sukutaulun ainoa todella huippusukuinen hevonen, ja sieltä lienee pujahtanut suorituskykyä Zilveradoonkin.

Jalostuskäyttö

Tarjolla jalostukseen.

05/2020 orivarsa Zilverline emästä Ugh Fine
Astutuksia varattu 1kpl (Morganite van Ulyz)

ERJ:n alaiset sijoitukset

  1. 13.06.2019 Verwood 140cm 5/33
  2. 14.06.2019 Verwood 140cm 1/33
  3. 18.06.2019 Verwood 140cm 2/33
  4. 25.06.2019 Verwood 140cm 1/33
  5. 30.11.2019 Mörkövaara 150cm 2/69 ERJ CUP
  6. 19.01.2020 Rubinedal 150cm 1/30
  7. 22.01.2020 Rubinedal 150cm 5/30
  8. 24.01.2020 Rubinedal 150cm 2/30
  9. 26.01.2020 Team J&K 150cm 2/40
  10. 27.01.2020 Team J&K 160cm 6/40
  11. 30.01.2020 Team J&K 160cm 5/40
  12. 02.02.2020 Chowter Sporthorses 160cm 2/30
  13. 03.02.2020 Chowter Sporthorses 160cm 4/30
  14. 05.02.2020 Chowter Sporthorses 160cm 2/30
  15. 07.02.2020 Chowter Sporthorses 160cm 5/30
  16. 10.02.2020 Chowter Sporthorses 160cm 5/30
  17. 13.02.2020 Chowter Sporthorses 160cm 1/30
  18. 17.02.2020 Chowter Sporthorses 160cm 5/30
  19. 20.02.2020 Chowter Sporthorses 160cm 1/30
  20. 01.04.2020 Chowter Sporthorses 160cm 2/40
  21. 04.04.2020 Chowter Sporthorses 160cm 2/40
  22. 08.04.2020 Chowter Sporthorses 160cm 4/40
  23. 12.04.2020 Chowter Sporthorses 160cm 3/40
  24. 02.07.2020 Elixir Sporthorses 160cm 3/30
  25. 18.07.2020 Hiivuri 160cm 4/31
  26. 19.07.2020 Hiivuri 160cm 4/31
  27. 25.08.2020 Zodiac Stables 160cm 5/30
  28. 26.08.2020 Zodiac Stables 160cm 5/30
  29. 11.09.2020 Dare Stable 160cm 1/30
  30. 15.09.2020 Dare Stable 160cm 3/30
  31. 16.09.2020 Dare Stable 160cm 4/30
  32. 21.09.2020 Dare Stable 160cm 4/30
  33. 23.09.2020 Gestüt Helmwald 160cm 4/30
  34. 25.09.2020 Gestüt Helmwald 160cm 3/30
  35. 27.09.2020 Gestüt Helmwald 160cm 4/30
  36. 28.09.2020 Gestüt Helmwald 160cm 1/30
  37. 30.09.2020 Gestüt Helmwald 160cm 4/30

PKK-näyttelyt

18.12.2019 Metsätalli. Vapaa kuva, tuom. Anne: KP.
>> Vauhdikas estekuva, jossa hevonen tulee okserille tiukalla hyppykulmalla ja jääkin mietityttämään, selviääkö pudottamatta puomeja. Värimaailma on harkittu varusteita myöten.
05.04.2020 Kurjenpesä. Vapaa kuva puoliverisille, tuom. Elisa: KP.
>> Hevonen ja ratsastaja kivasti sävy sävyyn. Oikeastaan istuvat hyvin myös taustaan, mutta ei häiritsevästi. Puomien värit (etenkin turkoosi) tuo kivaa kontrastia väreihin. Ihan ok näköinen hyppy.

Tekstejä Silveristä

Ykkösratsun paikka häilyy

Blogimerkintä 3. maaliskuuta 2020

Damn it. Joachimin oli myönnettävä, että siinä oli sitä jotakin: menestymisessä. Ei hän koskaan ollut sitoutunut lajiin sen takia, kyllä hän oli ajelehtinut hevoshommiin ihan muuten vain, mutta nyt kun alla oli vihdoinkin lähestulkoon pomon Kid-oriin verrattava ratsu, mies oikein kuuli kusen lorisevan kohti päälakeaan. Se kohisi mennessään.

Tietysti hän oli aina ollut kilpailunhenkinen. Ei kukaan ajautunut risuestelaukkahommiin, ellei janonnut vauhtia ja voittoja ja ollut pikkuisen hullu. Vielä enemmän hulluutta tarvittiin siihen, että vaihtoi jo lähes aikuisiällä lajia rataesteratsastukseen ja mutkitteli siltä pohjalta puolivahingossa töihin Dierk Mayerin talliin ja jäi sille tielleen.

Montako vuotta Joachim oli jo Dierkille työskennellyt? Joko kymmenen? Ylikin? Helvetin kauan ollakseen mies, joka ei sitä ennen ollut koskaan viihtynyt aloillaan.

Mutta sehän tämän homman hienous oli. Ei tarvinnut olla aloillaan. Saattoi pakata hevoset autoon ja lähteä kilpailuihin. Kilpailuista Joachim piti, etenkin sellaisten hevosten kanssa kuin Alena. Rautias tamma oli ollut Joen suuri ilo heti talliin saapumisestaan saakka: se oli laadukas ja hieno, sillä saattoi kilpailla voitosta. Alenalla oli kokemusta ja järkeä päässä, joten hyvänä päivänä sen saattoi vain usuttaa täyteen vauhtiin radalla ja antaa tamman tehdä nopeita, teräviä ratoja ja luottaa siihen, että se pysyi irti puomeista.

Mutta sitten oli Zilverado, tuo harvinaisen värinen ja harvinaisen järkipäinen ori. Jos Joachim olisi tuntenut huonoa omatuntoa juuri mistään, hän olisi varmasti tuntenut sitä nyt ajatellessaan, että ehkäpä Alena ei enää ollut hänen ykköshevosensa. Silverin tulostaso jo yksin oli siivittänyt häntä aimo harppauksin ylöspäin lajin ranking-listoilla, ja siinä oli sijoitus, jota Joachim ei ollut katsellut koskaan paitsi viimeisen puolen vuoden aikana. Kelpasihan sitä nyt ihmetellä, kohisten nousevaa sijalukua.

Vasta vuoden alussa he olivat hypänneet ensimmäiset 160:n senttimetrin luokkansa, ja jo helmikuun puolivälin jälkeen Silver voitti ensimmäisen kerran. Se tuntui käsittämättömän hienolta.

Alena tahkosi vielä 13-vuotiaana vasta 150-ratoja. Se teki sen hyvin, mutta GP-luokat tuntuivat haastavalta ajatukselta. Silverin kanssa mikään ei tuntunut haastavalta.

Oliko Joachim epäreilu ajatellessaan, että ehkä uusi ratsu olikin lippu tähteyteen? Oliko hän epälojaali asettaessaan Silverin vuosientakaisen luottoratsunsa edelle?

Mutta eihän hän oikeastaan arvottanut Silveriä Alenan yläpuolelle. Oli kilpailutuloksia, ja sitten oli hevosen todellinen arvo. Alena oli toiminut opettajana. Alena oli sitä paitsi varsonut kahdesti ja Silver oli vain jaellut perimäänsä eteenpäin vailla sen suurempaa huolta toteutuspuolesta. Piti kai antaa Alenalle hieman armoa.

Äh. Kuka käski analysoida niin paljon, Joachim tuumasi yhtäkkiä huvittuneena omasta puntaroinnistaan. Mitä väliä minkä hevosen kanssa homma pelitti, kunhan pelitti. Pomo maksoi palkkaa ratsastamisesta ja Joe ratsasti, eikä siinä tosiasiassa tarvittu tällaista ajatustyötä. Rennommin mielin Joachim jatkoi maaliskuutaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti