Merit Kaldalla oli yksi tavoite: kilpailla esteratsastuksessa maailman huipulla. Sitä varten oli haalittu oljenkorsia käyttöön runsain mitoin, ja matkan varrella osa korsista oli todettu heiveröisiksi ja heitetty pois. Niin oli käynyt ensiksi valmentajalle, joka oli johtanut Meritin treenaamista teini-ikäisestä asti. Nainen ei kerta kaikkiaan vaatinut häneltä tarpeeksi eikä ohjeistanut riittävän hyvin. Sitten oli hylätty kotimaa: Virosta oli liian pitkä matka minnekään oikeasti järkeviin kilpailuihin, ajatteli Merit. Hevosiakin oli tullut ja hevosia oli mennyt, sillä hän tarvitsi ehdottomasti sopivan ratsun, ja sellaisia ei ollut joka oksalla.
Nyt Merit oli tehnyt elämässään taas yhden suuren loikan kohti tavoitettaan. Hän oli ostanut Dierk Mayerilta itselleen hevosen ja treenipaikan, ja jos ei niillä avuilla päästäisi huipulle, niin sitten ei kerta kaikkiaan millään.
Merit oli ehtinyt asua monessa maassa, mutta Saksaan saapuminen tuntui päätepysäkin saavuttamiselta. Täällä oli hevosurheilijalle kaikkea. Mistään ei ollut pulaa eikä minnekään ollut liian pitkä matka.
Joku vaatimattomampi olisi voinut vierastaa Dierk Mayeria ja tämän mainetta, mutta ei sentään Merit, joka oli vuorenvarma, että kovalla työllä ja sopivilla resursseilla hänestä kuultaisiin vielä. Mayerin äänensävystä Merit ei ollut pitänyt, kun oli tämän puheille linjojen välityksellä ensimmäistä kertaa pyrkinyt. Mies kuulosti siltä, että oli nähnyt Meritin kaltaisia tähdenlentoja satapäin. Ihan kuin se ei olisi ollenkaan odottanut Meritin menestyvän, mutta sallinut tämän silti tulla siipensä alle harjoittelemaan (ja maksamaan siitä lystistä pitkän pennin).
Jos totta puhutaan, Merit ei ollut oikeastaan vielä saavuttanut tähdenlento-vertauksesta sitä lento-osaa. Hänellä oli ollut kaksi huipputasolle jotenkin riittävää hevosta, mutta kumpikaan ei ollut sopinut hänen käteensä ja tulokset olivat olleet vaihtelevia eivätkä koskaan huipputasoa. Nekin hevoset oli jo myyty ja nyt oli tyytyminen lupaukseen. Dierk Mayerin hänelle kaupittelema Foolish Fling Z oli turhauttavan nuori, mutta Merit tiesi, että nyt piti näyttää kyntensä ja ansaita kannukset. Piti osoittaa, että oli valmis aloittamaan nöyrästi alemmalta tasolta ja työstää tiensä takaisin ylös, ja ennen kaikkea juuri tähän hevoseen hänen tiiminsä suostui nikottelematta mutta kokeneempaan ja kalliimpaan haavehevoseen ei.
"Kai olet nyt tyytyväinen", Maciej tiedusteli kuivasti.
Miestä ärsytti puolison jatkuva muuttaminen unelmien perässä. Merit oli tavannut miehen työskennellessään hetken puolalaisella suurtallilla, ja jo vajaata vuotta myöhemmin Merit oli pakannut kimpsunsa ja lähtenyt toviksi Belgiaan, sitten Italiaan, ja tovin he olivat asuneet yhdessä Sveitsissä, missä Maciej työskenteli toistaiseksi.
"Olen. Oikein tyytyväinen. Dierk Mayer on rautainen ammattilainen ja hevonen vaikuttaa paremmalta kuin mikään tähän asti. Tällä kertaa minä teen itsestäni tähden."
"Hyvä kuulla että itseluottamuksesi on kohdallaan."
"Ja sinun siirtosi? Onko se nyt varma?"
"Siirryn huhtikuussa Emsdetteniin", Maciej lupasi, ja Merit sivuutti toisen lattean äänensävyn ja lähetti lentosuukon kannettavan näytön välityksellä.
Pian he olisivat taas yhdessä, Maciej ja hän. Riesenbeckistä tulisi heidän tukikohtansa - ja hänen uransa.
"Täytyy mennä. Rakastan."
"Rakastan."
Lyhyisiin sanoihin päättyvä puhelu haipui pian Meritin mielestä, kun hän ajoi Mayerin tallille ja ryhtyi satuloimaan uutta hevostaan. Foolish Fling Z, nuori lupaus. Fling. Merit piti hevosen nimestä, vaikkei yleensä tavannut viehättyä tyhmistä jutuista. Tässä hevosessa oli kuitenkin jotakin todella kutkuttavaa. Jokainen hyppy sen kanssa tuntui harppaukselta kohti tähteyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti