Joen huulet on sinetöity (1.12.)
"So
— what's new?" kylään pölähtänyt Joachim kysyy asetuttuaan joemaisella
tehokkuudella kodiksi (tavaroita lojuu jo siellä täällä, vaikka mies on
hädin tuskin ehtinyt astua eteistä peremmälle).
Sitten he keskustelevat hyvän tovin siitä, kuinka juuri mikään ei ole muuttunut. Työt, hevoset, opinnot – samaa vanhaa, vaikka ensiksi mainittu yritysmuotoon paketoituna. Jutellessaan kolmikko syö pastaa, jota edes Joe ei kehu vuolaasti; Josefina ei vieläkään ole maaginen kokki, vaikkei sentään enää samalla tavalla uusavuton kuin Kallaan muuttaessaan. Ruokajuomaksi valittu valkoviini sen sijaan kyllä todetaan hyväksi.
"Oh, and we got engaged on Halloween", Rasmus muistaa aterian lopuksi sanoa.
"EnGAGED on HalloWEEN? And you're only telling me now!" Joe rääkäisee niin että Josefina säikähtää.
"We haven't told almost anyone", nainen kiirehtii sanomaan. "My parents don't know yet."
"Oh", Joe sanoo ymmärtäväisesti. "They still hate Rasmus?"
"No, they don't –"
"My lips are sealed", Joe vannoo. "I can keep a secret. Now – how did it happen?"
Auburnin pikkujoulut #pikkarit2021 (3.12.)
Joachim on saanut poikkeusluvan osallistua Auburnin ja Purtsien pikkareille perjantaina. Mies ei ole pysyä pöksyissään kuullessaan, että hän pääsee kokemaan Kunnolliset Suomalaiset Pikkujoulut. Rasmuksesta tosin tuntuu, että Joella saattaa olla väärä käsitys juhlan luonteesta: tiedossa on leikkimielistä kisailua hevosten kanssa ratsut vaihtoon -hengessä sen sijaan, että pikkujouluissa tanssittaisiin kansantanhuja pöydillä itse joulupukin kanssa, niin kuin Joachimin puheista voisi kenties päätellä.
“So when are we gonna party? I mean, properly?” Joe kyselee hämmentyneenä, kun Rasmus kertoo, että viskipulloa ei tarvitse pakata tallille mukaan.
“Tomorrow”, Josefina lupaa. “There’s a gala evening and Rasmus is going to get some awards, so save your drinks for that.”
“I see”, Joe nyökyttelee ja vinkkaa Rasmukselle silmää laskien viskipullon suurieleisesti keskelle keittiön pöytää.
Pikkujoulukisailuissa Joe saa ratsastettavakseen kauniin ja kiltin Armin, Josefina ryhdikkään Andren, ja Matilda joutuu luovuttamaan ratsunsa Rasmukselle. Joukkuejako aiheuttaa ryhmässä hilpeyttä.
"Kumma. Olisi voinut luulla, että Joe on Kommandoissa", Josefina sanoo vakavan kuuloisena ja saa Rasmuksen nauraa tyrskähtämään yllätettynä: hänen puolisonsa harvoin astuu sellaiselle vitsiväylälle.
“What a beauty”, Joachim kommentoi Armia ja näyttää jo mietiskelevän, pitäisikö ehdottaa pomolle, että bisnestä laajennettaisiin kouluhevostenkin suuntaan.
Josefina tuskastelee hieman oman ratsunsa kanssa. Se tuntuu verryttelyn alkaessa vahvalta ja heittää takaosaansa pariin kertaan, kun ratsastajan avut eivät ole sen mieleen.
Rasmus on onnellisessa asemassa, sillä kenttäratsastajana hän saa ratsukseen estehevosen. Kuumaluonteinen ja kipakka Sipsi on hevonen hänen makuunsa, vaikka kouluratsastus ei ole heistä kummankaan juttu. Kun Sipsi jännittyy, helpon B:n tehtävät alkavat äkkiä tuntua kummallisen haastavilta. Rasmus kuitenkin luottaa siihen, että hän onnistuu tuomaan joukkueelleen edes jokusen pisteen. Muussa tapauksessa Viivi, joka on heidän Brasialaiset-joukkeestaan varmasti kilpailuhenkisin, saattaisi ratsastaa Maralla hänen päältään.
Juhlan tuntua (4.12.)
"So that's the level of fancy we're going for", Joachim toteaa vislattuaan, kun kampaajalla ja meikattavana käynyt Josefina astelee olohuoneeseen – nyt iltapuku yllään. "Rasmus, you lucky dog. Congrats on the engagement. And Josie, what's wrong with you? For fuck's sake, could've gotten just about anyone, but you chose that guy."
Rasmus irvistää Joelle, Josefina pyöräyttää silmiään ja suukottaa puolisonsa poskea. Joachim vinkkaa silmää ja sinkauttaa lentosuukon Rasmukselle.
"You know I'm joking. Love you – and you're totally hot", Joe sanoo läiskäyttäessään Rasmuksen olkaa. "Now – let's get going, shall we?"
Kalla Cupin gaala on alkamaisillaan. Jäisenväriseen silkkimekkoon solahtanut Josefina toivoo asunsa herättävän gaalassakin hyväksyntää; Rasmus puolestaan toivoo, ettei Cup-menestyksestään palkittavilta odoteta puheen pitämistä ja ettei hän kompuroi, jos pitää nousta paikalta ja astella juhlaväen eteen noutamaan palkintoja; ja Joachim odottaa vain hauskaa iltaa ja hyviä pippaloita.
Palkintoja (4.12.)
Palkinnot jaetaan illallisen jälkeen. Hyvä ruoka ja hyvä viini ovat saaneet Rasmuksen rentoutumaan, ja hän selviää omien pystiensä ja ruusukkeidensa hausta moitteetta siitä huolimatta, että joutuu tekemään sen kahdesti. Sekä Jesse Aron että Matildan ja Anton Seljanvaaran kanssa Rasmus vaihtaa jämäkän asialliset kädenpuristukset ja onnittelut. Puhetta hän ei sentään joudu väkisin pitämään, vaikka Verneri Kaajapuro mikrofonia tarjoaakin.
“I was waiting for your speech”, Joe motkottaa, kun Kalla CUP -pystit on jaettu ja Alma Koskela köpöttää esiin jakamaan PRO-rankingin palkintoja.
“That makes one of us here”, Rasmus ravistaa päätään.
Rasmus kiertää kätensä Josefinan lantion ympärille, ja Josefina painaa hetkeksi päänsä hänen olkaansa vasten.
“Paljon onnea”, Josefina sanoo. “Mä olen susta niin ylpeä.”
Rasmus tietää, että Josefina jos joku todella tarkoittaa sitä. Josefina itsekin olisi vuorenvarmasti ollut palkinnoilla ilman alkuvuoden loukkaantumista, mutta sen takia hänen osanaan on neljäs sija tämänvuotisessa rankingissa. Josefinaa se ei taatusti haittaa, mutta Rasmuksen mielestä olisi ollut mukava päästä juhlistamaan jälleen yhdessä.
“Ensi vuonna voitetaan molemmat. Silloin mäkin voin pitää puheen”, Rasmus päättää, ja Josefina nyökäyttää tirskahtaen päätään.
Joe on lörppäsuu (4.12.)
Ilta on kaiken kaikkiaan loistokas. Pukueleganssia, laadukkaita viinejä eikä liiaksi puisevia puheita, ja kaupan päälle mukavaa seuraa. Rasmus viihtyy ja arvelee Josefinankin, joka parhaillaan säteilee kauempana Heidin ja Laurin seurassa, viihtyvän.
Joachimkin viihtyy ja näyttää hämmästyttävän tyylikkäältä puvussaan.
"Drinks?"
"Sure."
Miehet lähtevät tiskille.
"This is your night", Joe naurahtaa yhtäkkiä. "Awards, money, youth, fame — and you're getting married to that! You'd better remember this night!"
Rasmus irvistää; ei ystävänsä sanoille, vaan äänenvoimakkuudelle. Katseita kääntyilee.
"Should've known not to trust you with a secret", Rasmus sihahtaa kuivasti.
"That's unfair. I keep plenty of juicy secrets. You just don't know about them."
Kilpakumppanit (5.12.)
Vähän puolenyön jälkeen Rasmus osuu tiskille yhtä aikaa Matildan kanssa. Josefinalla ja Joella on kauempana pöydässä juttu kesken, ja Rasmus on lähetetty noutamaan kaikille kolmelle uudet viinilasilliset - Josefinalle valkoviiniä, Rasmukselle punaista ja Joelle kuohuvaa. Hän asettuu tiskille vapaaseen väliin ja huomaa vasta sitten, että on kiilannut Matildan ja Sarahin väliin. Sarah on syventynyt keskustelemaan Rasmukselle tuntemattoman miehen kanssa, joten Rasmus kääntyy Matildan puoleen.
”Onnittelut mestarille”, hiukan hiprakkainen Rasmus sanoo juhlallisesti ja tekee pienen kumarrusliikkeen.
Matilda siristää silmiään, mutta nyökäyttää sitten päätään. ”Kiitos. Hyvä kilpailu.”
”Ehdottomasti, eipähän mennyt liian helpoksi”, Rasmus toteaa. ”Ja sentään onnistuin voittamaan Jessen, niin ei yksi pariskunta vienyt koko pottia ja jättänyt mua aivan puille paljaille.”
Matilda on napannut esterankingin voiton alle kahden pisteen erolla Rasmuksen nenän edestä. Vaikka kenttäratsastus on Rasmuksen ykköslaji Kalla Cupissa ja kenttärankingin ykkössija riittää hänelle mainiosti, olisi tuplavoitto tietysti kelvannut sekin.
”Ehkäpä ensi vuonna”, Matilda sanoo ehkä hivenen kitkerästi, mutta Rasmus ei siitä välitä. Hän tähyää baarimikon perään, mutta näyttää siltä, että he joutuvat odottamaan vuoroaan vielä hetken – huvila on täynnä janoista juhlakansaa.
”Kerran lapsena mä itkin varmaan viikon, kun en voittanut pikkuponien SM-kisoja”, Rasmus kertoo. ”Lähdin johdossa viimeiselle kierrokselle ja otin sieltä neljä puomia alas. Kokonaiskisassa me oltiin silti kolmansia, mutta eipä se paljon lämmittänyt. Siellä mä pyyhin kyyneliä palkintojenjaossa ja Hevoshullun haastattelussa sanoin, että saatan lopettaa koko ratsastuksen siihen paikkaan. Ne tietysti painoi sen lehteen ja pisti viereen kuvankin mun punaisenkirjavasta naamasta.”
Matilda katsoo Rasmusta kulmakarvat koholla. ”Öh, okei.”
”Se juttu taitaa vieläkin olla jossain porukoilla tallessa”, Rasmus miettii. ”Mun viis minuuttia julkisuudessa.”
”Sen mä haluaisin lukea”, Matilda sanoo hitaasti.
Rasmus ei ehdi jatkaa kivuliaiden kisahäviöidensä kertaamista, sillä baarimikko astuu heidän luokseen ja kysyy juomatilauksia. Matilda pyytää kaksi drinkkiä ja Rasmus viinisuoransa. Maksettuaan omat ostoksensa Rasmus on kääntymässä takaisin Matildan puoleen, mutta nainen heilauttaa nopeasti kättään, nostaa korkeisiin laseihin kaadetut juomansa tiskiltä ja katoaa juhlahumuun.
Rasmus kohauttaa hartioitaan, asettelee viinilasit käsiinsä ja lähtee luovimaan kohti Josefinan ja Joen seuraa.
Sitten he keskustelevat hyvän tovin siitä, kuinka juuri mikään ei ole muuttunut. Työt, hevoset, opinnot – samaa vanhaa, vaikka ensiksi mainittu yritysmuotoon paketoituna. Jutellessaan kolmikko syö pastaa, jota edes Joe ei kehu vuolaasti; Josefina ei vieläkään ole maaginen kokki, vaikkei sentään enää samalla tavalla uusavuton kuin Kallaan muuttaessaan. Ruokajuomaksi valittu valkoviini sen sijaan kyllä todetaan hyväksi.
"Oh, and we got engaged on Halloween", Rasmus muistaa aterian lopuksi sanoa.
"EnGAGED on HalloWEEN? And you're only telling me now!" Joe rääkäisee niin että Josefina säikähtää.
"We haven't told almost anyone", nainen kiirehtii sanomaan. "My parents don't know yet."
"Oh", Joe sanoo ymmärtäväisesti. "They still hate Rasmus?"
"No, they don't –"
"My lips are sealed", Joe vannoo. "I can keep a secret. Now – how did it happen?"
Auburnin pikkujoulut #pikkarit2021 (3.12.)
Joachim on saanut poikkeusluvan osallistua Auburnin ja Purtsien pikkareille perjantaina. Mies ei ole pysyä pöksyissään kuullessaan, että hän pääsee kokemaan Kunnolliset Suomalaiset Pikkujoulut. Rasmuksesta tosin tuntuu, että Joella saattaa olla väärä käsitys juhlan luonteesta: tiedossa on leikkimielistä kisailua hevosten kanssa ratsut vaihtoon -hengessä sen sijaan, että pikkujouluissa tanssittaisiin kansantanhuja pöydillä itse joulupukin kanssa, niin kuin Joachimin puheista voisi kenties päätellä.
“So when are we gonna party? I mean, properly?” Joe kyselee hämmentyneenä, kun Rasmus kertoo, että viskipulloa ei tarvitse pakata tallille mukaan.
“Tomorrow”, Josefina lupaa. “There’s a gala evening and Rasmus is going to get some awards, so save your drinks for that.”
“I see”, Joe nyökyttelee ja vinkkaa Rasmukselle silmää laskien viskipullon suurieleisesti keskelle keittiön pöytää.
Pikkujoulukisailuissa Joe saa ratsastettavakseen kauniin ja kiltin Armin, Josefina ryhdikkään Andren, ja Matilda joutuu luovuttamaan ratsunsa Rasmukselle. Joukkuejako aiheuttaa ryhmässä hilpeyttä.
"Kumma. Olisi voinut luulla, että Joe on Kommandoissa", Josefina sanoo vakavan kuuloisena ja saa Rasmuksen nauraa tyrskähtämään yllätettynä: hänen puolisonsa harvoin astuu sellaiselle vitsiväylälle.
“What a beauty”, Joachim kommentoi Armia ja näyttää jo mietiskelevän, pitäisikö ehdottaa pomolle, että bisnestä laajennettaisiin kouluhevostenkin suuntaan.
Josefina tuskastelee hieman oman ratsunsa kanssa. Se tuntuu verryttelyn alkaessa vahvalta ja heittää takaosaansa pariin kertaan, kun ratsastajan avut eivät ole sen mieleen.
Rasmus on onnellisessa asemassa, sillä kenttäratsastajana hän saa ratsukseen estehevosen. Kuumaluonteinen ja kipakka Sipsi on hevonen hänen makuunsa, vaikka kouluratsastus ei ole heistä kummankaan juttu. Kun Sipsi jännittyy, helpon B:n tehtävät alkavat äkkiä tuntua kummallisen haastavilta. Rasmus kuitenkin luottaa siihen, että hän onnistuu tuomaan joukkueelleen edes jokusen pisteen. Muussa tapauksessa Viivi, joka on heidän Brasialaiset-joukkeestaan varmasti kilpailuhenkisin, saattaisi ratsastaa Maralla hänen päältään.
Juhlan tuntua (4.12.)
"So that's the level of fancy we're going for", Joachim toteaa vislattuaan, kun kampaajalla ja meikattavana käynyt Josefina astelee olohuoneeseen – nyt iltapuku yllään. "Rasmus, you lucky dog. Congrats on the engagement. And Josie, what's wrong with you? For fuck's sake, could've gotten just about anyone, but you chose that guy."
Rasmus irvistää Joelle, Josefina pyöräyttää silmiään ja suukottaa puolisonsa poskea. Joachim vinkkaa silmää ja sinkauttaa lentosuukon Rasmukselle.
"You know I'm joking. Love you – and you're totally hot", Joe sanoo läiskäyttäessään Rasmuksen olkaa. "Now – let's get going, shall we?"
Kalla Cupin gaala on alkamaisillaan. Jäisenväriseen silkkimekkoon solahtanut Josefina toivoo asunsa herättävän gaalassakin hyväksyntää; Rasmus puolestaan toivoo, ettei Cup-menestyksestään palkittavilta odoteta puheen pitämistä ja ettei hän kompuroi, jos pitää nousta paikalta ja astella juhlaväen eteen noutamaan palkintoja; ja Joachim odottaa vain hauskaa iltaa ja hyviä pippaloita.
Palkintoja (4.12.)
Palkinnot jaetaan illallisen jälkeen. Hyvä ruoka ja hyvä viini ovat saaneet Rasmuksen rentoutumaan, ja hän selviää omien pystiensä ja ruusukkeidensa hausta moitteetta siitä huolimatta, että joutuu tekemään sen kahdesti. Sekä Jesse Aron että Matildan ja Anton Seljanvaaran kanssa Rasmus vaihtaa jämäkän asialliset kädenpuristukset ja onnittelut. Puhetta hän ei sentään joudu väkisin pitämään, vaikka Verneri Kaajapuro mikrofonia tarjoaakin.
“I was waiting for your speech”, Joe motkottaa, kun Kalla CUP -pystit on jaettu ja Alma Koskela köpöttää esiin jakamaan PRO-rankingin palkintoja.
“That makes one of us here”, Rasmus ravistaa päätään.
Rasmus kiertää kätensä Josefinan lantion ympärille, ja Josefina painaa hetkeksi päänsä hänen olkaansa vasten.
“Paljon onnea”, Josefina sanoo. “Mä olen susta niin ylpeä.”
Rasmus tietää, että Josefina jos joku todella tarkoittaa sitä. Josefina itsekin olisi vuorenvarmasti ollut palkinnoilla ilman alkuvuoden loukkaantumista, mutta sen takia hänen osanaan on neljäs sija tämänvuotisessa rankingissa. Josefinaa se ei taatusti haittaa, mutta Rasmuksen mielestä olisi ollut mukava päästä juhlistamaan jälleen yhdessä.
“Ensi vuonna voitetaan molemmat. Silloin mäkin voin pitää puheen”, Rasmus päättää, ja Josefina nyökäyttää tirskahtaen päätään.
Joe on lörppäsuu (4.12.)
Ilta on kaiken kaikkiaan loistokas. Pukueleganssia, laadukkaita viinejä eikä liiaksi puisevia puheita, ja kaupan päälle mukavaa seuraa. Rasmus viihtyy ja arvelee Josefinankin, joka parhaillaan säteilee kauempana Heidin ja Laurin seurassa, viihtyvän.
Joachimkin viihtyy ja näyttää hämmästyttävän tyylikkäältä puvussaan.
"Drinks?"
"Sure."
Miehet lähtevät tiskille.
"This is your night", Joe naurahtaa yhtäkkiä. "Awards, money, youth, fame — and you're getting married to that! You'd better remember this night!"
Rasmus irvistää; ei ystävänsä sanoille, vaan äänenvoimakkuudelle. Katseita kääntyilee.
"Should've known not to trust you with a secret", Rasmus sihahtaa kuivasti.
"That's unfair. I keep plenty of juicy secrets. You just don't know about them."
Kilpakumppanit (5.12.)
Vähän puolenyön jälkeen Rasmus osuu tiskille yhtä aikaa Matildan kanssa. Josefinalla ja Joella on kauempana pöydässä juttu kesken, ja Rasmus on lähetetty noutamaan kaikille kolmelle uudet viinilasilliset - Josefinalle valkoviiniä, Rasmukselle punaista ja Joelle kuohuvaa. Hän asettuu tiskille vapaaseen väliin ja huomaa vasta sitten, että on kiilannut Matildan ja Sarahin väliin. Sarah on syventynyt keskustelemaan Rasmukselle tuntemattoman miehen kanssa, joten Rasmus kääntyy Matildan puoleen.
”Onnittelut mestarille”, hiukan hiprakkainen Rasmus sanoo juhlallisesti ja tekee pienen kumarrusliikkeen.
Matilda siristää silmiään, mutta nyökäyttää sitten päätään. ”Kiitos. Hyvä kilpailu.”
”Ehdottomasti, eipähän mennyt liian helpoksi”, Rasmus toteaa. ”Ja sentään onnistuin voittamaan Jessen, niin ei yksi pariskunta vienyt koko pottia ja jättänyt mua aivan puille paljaille.”
Matilda on napannut esterankingin voiton alle kahden pisteen erolla Rasmuksen nenän edestä. Vaikka kenttäratsastus on Rasmuksen ykköslaji Kalla Cupissa ja kenttärankingin ykkössija riittää hänelle mainiosti, olisi tuplavoitto tietysti kelvannut sekin.
”Ehkäpä ensi vuonna”, Matilda sanoo ehkä hivenen kitkerästi, mutta Rasmus ei siitä välitä. Hän tähyää baarimikon perään, mutta näyttää siltä, että he joutuvat odottamaan vuoroaan vielä hetken – huvila on täynnä janoista juhlakansaa.
”Kerran lapsena mä itkin varmaan viikon, kun en voittanut pikkuponien SM-kisoja”, Rasmus kertoo. ”Lähdin johdossa viimeiselle kierrokselle ja otin sieltä neljä puomia alas. Kokonaiskisassa me oltiin silti kolmansia, mutta eipä se paljon lämmittänyt. Siellä mä pyyhin kyyneliä palkintojenjaossa ja Hevoshullun haastattelussa sanoin, että saatan lopettaa koko ratsastuksen siihen paikkaan. Ne tietysti painoi sen lehteen ja pisti viereen kuvankin mun punaisenkirjavasta naamasta.”
Matilda katsoo Rasmusta kulmakarvat koholla. ”Öh, okei.”
”Se juttu taitaa vieläkin olla jossain porukoilla tallessa”, Rasmus miettii. ”Mun viis minuuttia julkisuudessa.”
”Sen mä haluaisin lukea”, Matilda sanoo hitaasti.
Rasmus ei ehdi jatkaa kivuliaiden kisahäviöidensä kertaamista, sillä baarimikko astuu heidän luokseen ja kysyy juomatilauksia. Matilda pyytää kaksi drinkkiä ja Rasmus viinisuoransa. Maksettuaan omat ostoksensa Rasmus on kääntymässä takaisin Matildan puoleen, mutta nainen heilauttaa nopeasti kättään, nostaa korkeisiin laseihin kaadetut juomansa tiskiltä ja katoaa juhlahumuun.
Rasmus kohauttaa hartioitaan, asettelee viinilasit käsiinsä ja lähtee luovimaan kohti Josefinan ja Joen seuraa.
Ei savua ilman tulta (5.12.)
Josefina, joka ei tavallisesti ole mikään sosiaalisten tilanteiden erityismestari, huomaa pyörteilevänsä harvinaisen vilkkaasti seurueesta seurueeseen. Oman kylän väen kanssa seurustelu on sentään melko helppoa; hän rohkenee jopa yrittää ratkaista Joachimin tupakankaipuuta kysymällä Eeliltä, sattuuko tällä olemaan tupakkaa. Sitä miehellä ei ole, mutta sosiaalisuutta senkin edestä, ja kun Josefina kerran on miehen kanssa juttusille ryhtynyt, tempaa Eeli hänet siipiensä suojaan ja kierrättää tutustumassa yhteen jos toiseenkin gaalavieraaseen.
Pitkälti puolen yön jälkeen Josefina löytää itsensä Eelin ja Pennan mukaansa tempaisemana keskustelemasta Kultasaarten kanssa, jotka johtavat nyt Josefinallekin jo ennestään tutun Kultasaaren kartanon toimintaa. Tammisaari ja Hanko, nuo kaksi eteläistä rantakaupunkia, eivät suinkaan ole kovin kaukana toisistaan. Kun kasvaa ensiksi mainitussa, tulee jälkimmäinenkin väistämättä ennen pitkää tutuksi. Josefinankin ei-niin-kovin-villiin nuoruuteen kuuluu lukuisia muistoja Hangon kesäisestä yöelämästä; etenkin Regatta tempaisi imuunsa usein hänenkin kaveriporukkansa. Ihan kaikkia niistä muistoista nainen ei välitä kaivella naftaliinista.
Mutta Kultasaaren kartanon hän muistaa. Vaikea olla muistamatta, sillä aivan varmasti oli Gullöstä lähdetty joskus hevosten kanssa lähiseudun toiseen ratsukartanoon valmennuksiin, kisoihin tai rataharjoituksiin. Nykyisiä omistajia Josefina tosin ei ollut ennen tätä iltaa henkilökohtaisesti tavannut, mutta keskusteltavaa riittää… tai siis, Pennalla, Eelillä ja Kultasaaren sisaruksilla riitää. Josefina lähinnä kuuntelee sujuvasti, hymyilee ja nyökyttelee päätään sopivassa välissä.
Kun Kultasaaret jatkavat matkaansa, Josefina arvelee jo kaikesta sosialisoinnista hivenen voipuneena voivansa suunnata Rasmuksen ja Joen tai Heidin tuttuun seuraan, mutta ei sentään. Eeli tarraa häntä kädestä, ennen kuin hän ehtii luovia tiehensä, ja pyöräyttää ympäri niin, että Josefina huomaa seisovansa kasvokkain itseään lyhyemmän, iloisen näköisen miehen kanssa.
“Säkö kaipasit tupakkaa? Löytyis heittää yks”, mies sanoo esittäytymättä, ja Josefina räpsäyttää hitaasti ripsiään.
Hän on jo ehtinyt unohtaa kyselleensä Eeliltä Joachimin puolesta tupakan perään aiemmin illalla. Eeli ei ole unohtanut. Hän on periksiantamattomasti etsinyt jonkun, joka pystyy täyttämään jo tunti ja vähän toista sitten esitetyn toiveen.
“Ei kiitos? Mä en polta”, Josefina sanoo sävyyn, jossa sekoittuvat omituisesti pahoittelevuus ja hämmennys.
Samassa hän näkee kauempana ulko-ovea kohti luovivat Rasmuksen ja Joachimin. Jälkimmäiseksi mainittu pyörittelee hyppysissään sytkäriä ja tupakkaa. Josefinan muisti palailee pätkittäin.
“Mä kyselin vain kaverin puolesta”, Josefina änkyttää, kun uskoo tuntevansa Eelin ja nimettömän keskustelukumppaninsa katseiden kairautuvan itseensä kummeksuvina.
“Ookoo”, tupakkaa tarjonnut juhlija sanoo. “No, toivottavasti kaveri löytää etsimänsä.”
“Taisi löytää”, Josefina pihahtaa posket punaisina poltellen. Tuntemattoman miehen rinnalle on ilmestynyt toinen, pidempi ja punatukkainen, ja kohteliaasti nyökäten kaksikko virtaa omille teilleen.
“Ei oo hätää”, tarkkanäköinen Eeli sanoo leppoisasti, taputtaa Josefinan olkapäätä ja pyöräyttää tämän kohti tutumpaa seuruetta: Jemiinan, Innan ja Sarahin seura tuntuu rauhoittavalta kaikkien uusien ihmisten jälkeen.
Uusi salaisuus (5.12.)
Kello käy jo aamuyötä, kun Rasmus ja Joachim ovat hetkellisesti kadottaneet Josefinan juhlahumuun ja häntä etsiessään löytäneet tiensä ulos. He istuvat Villa Atsalean pimeän puutarhan perällä penkillä, ja Joe polttaa joltain pummittua tupakkaa. Ilta on ollut hauska, ja siihen on sisältynyt lukuisia viinilasillisia.
“Wanna know another secret?” niiden viinilasillisten rohkaisemana Rasmus kysyy äkkiä.
“Tell me”, Joe innostuu välittömästi.
“It was an accident”, Rasmus ilmoittaa ja ottaa vielä yhden huikan.
Joe näyttää hämmentyneeltä ja siristää silmiään. “What was an accident?”
“The proposal”, Rasmus paljastaa ykskantaan. “There was a power cut, and I tripped and fell down, and then Josefina immediately thought I was gonna propose, so I did.”
“You what?” Joe ei voi uskoa korviaan. “Does she know?”
“No”, Rasmus sanoo nopeasti.
Joe näyttää ällistyneeltä sekunnin verran, ennen kuin repeää nauruun. Punaviini läikkyy lasista, kun Joachim hirnuu niin, että ääni kantaa taatusti sisälle saakka. Rasmus vilkuilee ympärilleen ei-toivottujen kuulijoiden varalta korvat punoittaen ja alkaa jo katua puheliaisuuttaan, mutta ketään ei onneksi näy.
“You can never tell her”, Rasmus vannottaa tiukasti, kun Joe haukkoo happea. “I mean it.”
Joe tyrskähtelee. “Never”, mies kuitenkin lupaa pyhästi.
Josefinan hahmo ilmaantuu pitsihuvilan valaistulle terassille. Hengitys höyryää talviyössä ja luo valoa vasten Josefinan hiusten ympärille utupilven, joka saa Josefinan näyttämään hetken verran jääkuningattarelta, ennen kuin se haihtuu ilmaan. Joe viheltää ja huiskuttaa kättään, ja Josefina tovin pimeyteen tähyttyään huomaa heidät penkiltä ja huiskauttaa takaisin.
“One happy accident, though.” Joe vilkaisee Rasmusta ja kohottaa lasiaan.
Rasmus seuraa katseellaan, kuinka Josefina laskeutuu portaat terassilta pihamaalle vaaleaa mekkoaan varoen ja lähtee tulemaan heitä kohden. Hän kilauttaa lasinsa Joen lasia vasten. “Yeah”, hän sanoo ja hymähtää. “It was.”
Rosengårdien korvat kaikkialla (5.12.)
"Josefina", sanoo Henrik Strand, ja Josefina seisahtuu ja kääntyy kohtaamaan vanhempiensa palkkalistoilla vuosia viihtyneen ratsuttajan.
"God kväll, Henrik", nuori nainen tervehtii ja saa vastaukseksi henrikmäisen hymähdyksen.
"Kväll? Jag tror att det är redan dags att säga god morgon", Henrik sanoo hyväntuulisesti.
"Minsann", Josefina oivaltaa — miten aika onkin hujahtanut! Hän ei muista, milloin olisi juhlinut tällä tavalla aamuyöhön saakka; tiilitehtaan halloween-humustakin he poistuivat Rasmuksen kanssa melko pian keskiöisen sähkökatkoksen, yllättävän kosinnan ja parin juhlistavan maljan jälkeen.
Kosinnasta puheenollen… Josefina tuntee poskiaan polttelevan, kun kohtelias Henrik mainitsee kuulleensa sivusta, että onnittelut ovat paikallaan.
"Tack", Josefina sanoo ja pohtii kuumeisesti tapaa vihjata Henrikille, ettei asiasta sovi vielä laverrella miehen työpaikalla kenellekään.
Mutta Henrik hörppää juomaa lasistaan ja hymyilee rauhallisena, ennen kuin osoittaa tilannetajunsa ja tarkkavaistoisuutensa. Mies lupaa pitää uutiset omana tietonaan ja tarjoutuu esittämään yllättynyttä, jos Arne ja Susanne kertovat kuopuksensa kuulumisia. Josefina hymyilee kiitollisena ja etsii sitten käsiinsä Rasmuksen ja Joen, jotka ovat tulossa sisälle niin ikään löytääkseen hänet.
Rasmus soittaa taksin. Sen takapenkillä Josefina vilkaisee puolisoaan.
"Mä soitan huomenna äidille ja isälle… tai siis, tänään."
"Okei."
"Sitten se ei ole enää salaisuus", Josefina huomauttaa, ja viini- ja juhlahumupäissään Rasmus hymyilee, sanoo että hyvä ja pussaa häntä.
Lumi putoilee hiljalleen aamuöiseltä taivaalta, kun he maksavat taksimatkansa ja astelevat kotitaloaan kohti. Led-tuikku loistaa keittiön ikkunassa. Joe kaappaa yhden nuoren kumpaankin kainaloonsa.
"Tomorrow's gonna be hellish", hän sanoo iloisesti vuosikymmenen kovinta krapulaa ennustellen, kun Rasmus on avannut heille oven ja he ovat kopistelleet lumet kynnykselle, rymynneet sisään ja ripustaneet takit naulakkoon.
"Hope not", Josefina mutisee itsekseen ja syventyy puhelimensa puoleen.
"Good thing I don't have to leave tomorrow", Joe tuumaa iloisesti, ennen kuin marssii penkomaan itselleen ruokaa.
Yhtäkkiä Josefinasta ei tunnu mukavalta joutua jännittämään kihlauksesta kertomista heräämiseen asti ja vuoroin kerätä ja menettää rohkeutta yhä uudestaan ja uudestaan. Pian Josefina keskeyttää muutamaksi minuutiksi virinneen hiljaisuuden sanomalla:
"I sent them a text. It's official – we're engaged and they know it."
"Ooh! Congrats!" Joe kääntyy hymyilemään hurtisti ja niin lämpimästi kuin vain humaltunut Joachim Altmann osaa; Rasmusta Josefina ei vielä tohdi vilkaista. "And let me guess – by 'them' you mean The Parents."
Josefina nyökkää hitaasti. Rasmus hänen vierellään näyttää hivenen kauhistuneelta. Aamuyön tunteina ohenevan humalan pauloissa lähetetty WhatsApp-viesti ei taatusti ole muodollisuudessaan toiselle vuosituhannelle jääneen Rosengårdien perheen tapojen mukainen keino ilmoittaa tällaisia asioita.
"They'll be thrilled", Joe sanoo, nauraa hörähtää sitten ja kuiskaa kuuluvasti Rasmukselle: "Kiss her, you idiot."
Suudelma on kaikessa kainoudessaan niin vikkelä, että Joachim on tukehtua omaan nauruunsa. Hän saattaa vääntää jotakin vitsiä ujostelusta, mutta sanat sotkeutuvat ja katkeilevat naurunpuuskahduksiin niin, ettei niistä (epäilemättä nuorenparin onneksi) ota selvää.
Josefina, joka ei tavallisesti ole mikään sosiaalisten tilanteiden erityismestari, huomaa pyörteilevänsä harvinaisen vilkkaasti seurueesta seurueeseen. Oman kylän väen kanssa seurustelu on sentään melko helppoa; hän rohkenee jopa yrittää ratkaista Joachimin tupakankaipuuta kysymällä Eeliltä, sattuuko tällä olemaan tupakkaa. Sitä miehellä ei ole, mutta sosiaalisuutta senkin edestä, ja kun Josefina kerran on miehen kanssa juttusille ryhtynyt, tempaa Eeli hänet siipiensä suojaan ja kierrättää tutustumassa yhteen jos toiseenkin gaalavieraaseen.
Pitkälti puolen yön jälkeen Josefina löytää itsensä Eelin ja Pennan mukaansa tempaisemana keskustelemasta Kultasaarten kanssa, jotka johtavat nyt Josefinallekin jo ennestään tutun Kultasaaren kartanon toimintaa. Tammisaari ja Hanko, nuo kaksi eteläistä rantakaupunkia, eivät suinkaan ole kovin kaukana toisistaan. Kun kasvaa ensiksi mainitussa, tulee jälkimmäinenkin väistämättä ennen pitkää tutuksi. Josefinankin ei-niin-kovin-villiin nuoruuteen kuuluu lukuisia muistoja Hangon kesäisestä yöelämästä; etenkin Regatta tempaisi imuunsa usein hänenkin kaveriporukkansa. Ihan kaikkia niistä muistoista nainen ei välitä kaivella naftaliinista.
Mutta Kultasaaren kartanon hän muistaa. Vaikea olla muistamatta, sillä aivan varmasti oli Gullöstä lähdetty joskus hevosten kanssa lähiseudun toiseen ratsukartanoon valmennuksiin, kisoihin tai rataharjoituksiin. Nykyisiä omistajia Josefina tosin ei ollut ennen tätä iltaa henkilökohtaisesti tavannut, mutta keskusteltavaa riittää… tai siis, Pennalla, Eelillä ja Kultasaaren sisaruksilla riitää. Josefina lähinnä kuuntelee sujuvasti, hymyilee ja nyökyttelee päätään sopivassa välissä.
Kun Kultasaaret jatkavat matkaansa, Josefina arvelee jo kaikesta sosialisoinnista hivenen voipuneena voivansa suunnata Rasmuksen ja Joen tai Heidin tuttuun seuraan, mutta ei sentään. Eeli tarraa häntä kädestä, ennen kuin hän ehtii luovia tiehensä, ja pyöräyttää ympäri niin, että Josefina huomaa seisovansa kasvokkain itseään lyhyemmän, iloisen näköisen miehen kanssa.
“Säkö kaipasit tupakkaa? Löytyis heittää yks”, mies sanoo esittäytymättä, ja Josefina räpsäyttää hitaasti ripsiään.
Hän on jo ehtinyt unohtaa kyselleensä Eeliltä Joachimin puolesta tupakan perään aiemmin illalla. Eeli ei ole unohtanut. Hän on periksiantamattomasti etsinyt jonkun, joka pystyy täyttämään jo tunti ja vähän toista sitten esitetyn toiveen.
“Ei kiitos? Mä en polta”, Josefina sanoo sävyyn, jossa sekoittuvat omituisesti pahoittelevuus ja hämmennys.
Samassa hän näkee kauempana ulko-ovea kohti luovivat Rasmuksen ja Joachimin. Jälkimmäiseksi mainittu pyörittelee hyppysissään sytkäriä ja tupakkaa. Josefinan muisti palailee pätkittäin.
“Mä kyselin vain kaverin puolesta”, Josefina änkyttää, kun uskoo tuntevansa Eelin ja nimettömän keskustelukumppaninsa katseiden kairautuvan itseensä kummeksuvina.
“Ookoo”, tupakkaa tarjonnut juhlija sanoo. “No, toivottavasti kaveri löytää etsimänsä.”
“Taisi löytää”, Josefina pihahtaa posket punaisina poltellen. Tuntemattoman miehen rinnalle on ilmestynyt toinen, pidempi ja punatukkainen, ja kohteliaasti nyökäten kaksikko virtaa omille teilleen.
“Ei oo hätää”, tarkkanäköinen Eeli sanoo leppoisasti, taputtaa Josefinan olkapäätä ja pyöräyttää tämän kohti tutumpaa seuruetta: Jemiinan, Innan ja Sarahin seura tuntuu rauhoittavalta kaikkien uusien ihmisten jälkeen.
Uusi salaisuus (5.12.)
Kello käy jo aamuyötä, kun Rasmus ja Joachim ovat hetkellisesti kadottaneet Josefinan juhlahumuun ja häntä etsiessään löytäneet tiensä ulos. He istuvat Villa Atsalean pimeän puutarhan perällä penkillä, ja Joe polttaa joltain pummittua tupakkaa. Ilta on ollut hauska, ja siihen on sisältynyt lukuisia viinilasillisia.
“Wanna know another secret?” niiden viinilasillisten rohkaisemana Rasmus kysyy äkkiä.
“Tell me”, Joe innostuu välittömästi.
“It was an accident”, Rasmus ilmoittaa ja ottaa vielä yhden huikan.
Joe näyttää hämmentyneeltä ja siristää silmiään. “What was an accident?”
“The proposal”, Rasmus paljastaa ykskantaan. “There was a power cut, and I tripped and fell down, and then Josefina immediately thought I was gonna propose, so I did.”
“You what?” Joe ei voi uskoa korviaan. “Does she know?”
“No”, Rasmus sanoo nopeasti.
Joe näyttää ällistyneeltä sekunnin verran, ennen kuin repeää nauruun. Punaviini läikkyy lasista, kun Joachim hirnuu niin, että ääni kantaa taatusti sisälle saakka. Rasmus vilkuilee ympärilleen ei-toivottujen kuulijoiden varalta korvat punoittaen ja alkaa jo katua puheliaisuuttaan, mutta ketään ei onneksi näy.
“You can never tell her”, Rasmus vannottaa tiukasti, kun Joe haukkoo happea. “I mean it.”
Joe tyrskähtelee. “Never”, mies kuitenkin lupaa pyhästi.
Josefinan hahmo ilmaantuu pitsihuvilan valaistulle terassille. Hengitys höyryää talviyössä ja luo valoa vasten Josefinan hiusten ympärille utupilven, joka saa Josefinan näyttämään hetken verran jääkuningattarelta, ennen kuin se haihtuu ilmaan. Joe viheltää ja huiskuttaa kättään, ja Josefina tovin pimeyteen tähyttyään huomaa heidät penkiltä ja huiskauttaa takaisin.
“One happy accident, though.” Joe vilkaisee Rasmusta ja kohottaa lasiaan.
Rasmus seuraa katseellaan, kuinka Josefina laskeutuu portaat terassilta pihamaalle vaaleaa mekkoaan varoen ja lähtee tulemaan heitä kohden. Hän kilauttaa lasinsa Joen lasia vasten. “Yeah”, hän sanoo ja hymähtää. “It was.”
Rosengårdien korvat kaikkialla (5.12.)
"Josefina", sanoo Henrik Strand, ja Josefina seisahtuu ja kääntyy kohtaamaan vanhempiensa palkkalistoilla vuosia viihtyneen ratsuttajan.
"God kväll, Henrik", nuori nainen tervehtii ja saa vastaukseksi henrikmäisen hymähdyksen.
"Kväll? Jag tror att det är redan dags att säga god morgon", Henrik sanoo hyväntuulisesti.
"Minsann", Josefina oivaltaa — miten aika onkin hujahtanut! Hän ei muista, milloin olisi juhlinut tällä tavalla aamuyöhön saakka; tiilitehtaan halloween-humustakin he poistuivat Rasmuksen kanssa melko pian keskiöisen sähkökatkoksen, yllättävän kosinnan ja parin juhlistavan maljan jälkeen.
Kosinnasta puheenollen… Josefina tuntee poskiaan polttelevan, kun kohtelias Henrik mainitsee kuulleensa sivusta, että onnittelut ovat paikallaan.
"Tack", Josefina sanoo ja pohtii kuumeisesti tapaa vihjata Henrikille, ettei asiasta sovi vielä laverrella miehen työpaikalla kenellekään.
Mutta Henrik hörppää juomaa lasistaan ja hymyilee rauhallisena, ennen kuin osoittaa tilannetajunsa ja tarkkavaistoisuutensa. Mies lupaa pitää uutiset omana tietonaan ja tarjoutuu esittämään yllättynyttä, jos Arne ja Susanne kertovat kuopuksensa kuulumisia. Josefina hymyilee kiitollisena ja etsii sitten käsiinsä Rasmuksen ja Joen, jotka ovat tulossa sisälle niin ikään löytääkseen hänet.
Rasmus soittaa taksin. Sen takapenkillä Josefina vilkaisee puolisoaan.
"Mä soitan huomenna äidille ja isälle… tai siis, tänään."
"Okei."
"Sitten se ei ole enää salaisuus", Josefina huomauttaa, ja viini- ja juhlahumupäissään Rasmus hymyilee, sanoo että hyvä ja pussaa häntä.
Lumi putoilee hiljalleen aamuöiseltä taivaalta, kun he maksavat taksimatkansa ja astelevat kotitaloaan kohti. Led-tuikku loistaa keittiön ikkunassa. Joe kaappaa yhden nuoren kumpaankin kainaloonsa.
"Tomorrow's gonna be hellish", hän sanoo iloisesti vuosikymmenen kovinta krapulaa ennustellen, kun Rasmus on avannut heille oven ja he ovat kopistelleet lumet kynnykselle, rymynneet sisään ja ripustaneet takit naulakkoon.
"Hope not", Josefina mutisee itsekseen ja syventyy puhelimensa puoleen.
"Good thing I don't have to leave tomorrow", Joe tuumaa iloisesti, ennen kuin marssii penkomaan itselleen ruokaa.
Yhtäkkiä Josefinasta ei tunnu mukavalta joutua jännittämään kihlauksesta kertomista heräämiseen asti ja vuoroin kerätä ja menettää rohkeutta yhä uudestaan ja uudestaan. Pian Josefina keskeyttää muutamaksi minuutiksi virinneen hiljaisuuden sanomalla:
"I sent them a text. It's official – we're engaged and they know it."
"Ooh! Congrats!" Joe kääntyy hymyilemään hurtisti ja niin lämpimästi kuin vain humaltunut Joachim Altmann osaa; Rasmusta Josefina ei vielä tohdi vilkaista. "And let me guess – by 'them' you mean The Parents."
Josefina nyökkää hitaasti. Rasmus hänen vierellään näyttää hivenen kauhistuneelta. Aamuyön tunteina ohenevan humalan pauloissa lähetetty WhatsApp-viesti ei taatusti ole muodollisuudessaan toiselle vuosituhannelle jääneen Rosengårdien perheen tapojen mukainen keino ilmoittaa tällaisia asioita.
"They'll be thrilled", Joe sanoo, nauraa hörähtää sitten ja kuiskaa kuuluvasti Rasmukselle: "Kiss her, you idiot."
Suudelma on kaikessa kainoudessaan niin vikkelä, että Joachim on tukehtua omaan nauruunsa. Hän saattaa vääntää jotakin vitsiä ujostelusta, mutta sanat sotkeutuvat ja katkeilevat naurunpuuskahduksiin niin, ettei niistä (epäilemättä nuorenparin onneksi) ota selvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti