KTK-II - PKK:n 104. KTK-tilaisuus
19 + 19.5 + 19 = 57.5 = 76.7%
"Kaunis, tyypikäs ja siro tamma. Brachiocephalicus alikehittynyt yläosasta, muuten tasainen lihasmassa. Kaunis kiilto ja pehmeä toteutus."
Alohan ensiesiintyminen
Joachim saattaa olla pitkän linjan ammattilainen, ja sellainen kokemus tuo tiettyä viileäpäisyyttä hänen ja hevosten, toisin sanoen hänen työnsä, väliseen suhteeseen. Omien lellikkiensä suhteen mies on kuitenkin oletettua pehmeäsydämisempi, kuten saan kesän aikana oppia. Erään kerran hän katoaa kisareissulla toviksi omille teilleen, ja palatessaan ammattiratsastaja kulkee kuin olisi virittänyt jouset jalkapohjiensa alle.
Meidän ei kuitenkaan tarvitse kysyä, mistä moinen pontevuus johtuu, sillä Joe kertoo aivan itse välittömästi kuulomatkan päähän päästessään.
“Come! I want to show you a horse that I just bought!” mies kailottaa, ja meidän kulmakarvamme spurttaavat kilpaa kohti taivasta.
Pian meitä talutetaan tallialueen halki. Joe on innoissaan, sitä ei voi olla huomaamatta, ja vähän siitä tarttuu muhunkin. Naurahtaen mä tiedustelen, mikä hevonen sai sen tekemään tuosta noin vain ostopäätöksen kesken kisojen, mutta se vain lupailee salamyhkäisesti, että näen kyllä pian.
Eräässä siirtokarsinassa seisoo kaunis mutta ilmeetön tamma. Se ei hievahdakaan, kun me pelmahdetaan sen karsinan ovelle, vaan katselee vain meitä apaattisena ja sulkeutuneen näköisenä. Siitä näkee, että se on hyvin huolehdittu; rautiaan karvapeite hohtaa puhtauttaan ja se on upeassa lihaskunnossa. Se ei näytä tippaakaan sairaalta, vaikka sen käytös on sellaista kuin on. Katselen hevosta, joka on kiireestä kantapäähän puhdasverisen estehevosen näköinen. Sievä kuin synti… mutta jotenkin niin kovin hengetön, että mun on vaikea ymmärtää, miksi Joachim katseli hevosta niin kuin se olisi maailman paras asia.
“She’s Alena's dauhter”, mies esittelee ostoksensa. “Aloha. That’s her name. Pretty as a Victoria’s Angel, isn’t she?”
“She sure is”, nyökyttelee Rasmus, mutta sitten se kurtistaa kulmiaan. “Does the boss know about this?”
“Nah, he’ll find out soon enough. It seems to me he is not planning on dying any day soon, so I figured since I am not going to get Alena, I might as well buy her foal. Although she’s not a little filly anymore, but yeah.”
Puhuessaan Joachim astahtaa omistajan elkein Alohansa luokse. Hellin ottein mies sivelee hevosensa kaulaa ja hyvinkulmautunutta lapaa. Tamma kääntää sulkeutuneesti päätään poispäin tuoreesta omistajaan, muttei lakkaa tarkkailemasta tätä.
Alohan luonnekuvaus
Tätä nykyä on vaikea palauttaa mieleen Aloha sellaisena kuin se oli talliin tullessaan. Se oli ollut suurtallin asukas jo koko aikuisikänsä, ja ehkä se vain hukkasi luonteensa sellaisessa ympäristössä, jossa se oli aina yksi monesta kymmenestä. Jos minun pitäisi kuvailla vasta talliin muuttanutta Alohaa, saattaisin käyttää sellaisia sanoja kuin etäinen, sulkeutunut ja konemainen - jopa persoonaton. Se olisi kuitenkin täydellisen harhaanjohtavaa, sillä Alohaa lempeämpää ja sosiaalisempaa hevosta saa etsimällä etsiä. Aiemmin niin eleetön ja ilmeetön tamma on alkanut osoittaa olevansa kaikkea muuta päästessään ympäristöön, jossa sille syydetään helliä huomionosoituksia ehkä hieman enemmän kuin muille kilpahevosille.
Sillä tietenkin Aloha solahti koko tallin lemmikiksi, onhan se tallin päätähden, Alenan, kauan sitten kadonnut tytär ja mitä vielä. Alohalle on leperrelty lukuisilla eri kielillä, kiitos tallin väen monenkirjavien kansallisuuksien, ja sitä on silitelty ja rapsuteltu. Jos tamma aluksi olikin hieman hämillään saamastaan huomiosta, sittemmin se on oppinut itsekin hakemaan hellyydenosoituksia ihmisiltä. Ja voi kuinka se nauttii niistä! Aloha on kuin suurikokoinen kultainennoutaja, joka ottaa rapsutukset vastaan autuas ilme naamallaan. Hoitotoimenpiteet sujuvat aina yhtä miellyttävästi, eikä tammaa tarvitse taluttaessakaan nykiä ja kiskoa.
Arkisilla ratsastuskerroilla Aloha on miellyttävä ja rauhallinen, joskin aina vilkkaasti eteenpäin ajatteleva hevonen. Se on hyvin kevyin avuin ratsastettava hevonen, eikä tarvitse tujuja rautoja suuhunsa hallittavuuden nimissä.
Ehta urheiluhevonen se kuitenkin on, vaikka luonnoltaan onkin lämpimän lempeä ja tasainen, sillä kaikesta huolimatta se syttyy kilpailutilanteissa. Sen rintakehän suojissa sykkii suuri ja sitkeä estehevosen sydän. Miellyttämisenhaluinen Aloha tekee ratsastajansa Joachimin eteen kaikkensa, vaikka ratsukon yhteistyö on vielä niin tuoretta, että toisinaan kommunikaatio aavistuksen kangertelee ja ratsun orastava epävarmuus kohottaa päätään. Epäröidessään Aloha tekee ylivarovaisia hyppyjä, jotka vaikeuttavat sujuvaa radanratsastusta, mutta kun yhteistyö pelittää ja itsevarmuus pysyy kannattimillaan, se osoittaa emänsä kaltaista älykkyyttä ja viisautta.
9-vuotiskautensa jälkeen tamma olisi ollut valmis tekemään viimeisen luokkanousun ja vakiinnuttamaan kilpailutasokseen 160:n senttimetrin luokat, mutta Joachimin intuitio äänesti toisin. Hänellä oli mahdollisuus käyttää ensimmäiselle ja ainoalle ikiomalle tammalleen mielenkiintoista oria, ja niin kävi, että hyvässä kilpailuiässä oleva huippukuntoinen Aloha saikin ryhtyä kasvattamaan Joachimin tulevaisuuden tähteä. Monet kerrat on Joachim kehnommilla tai hankalammilla hevosilla ratsastaessaan kironnut päätöstään, mutta ehkäpä, jos hopeareunuksiin uskoo... ehkä lopussa kiitos seisoo.
Alohan isä Mercer In on karismaattinen, raamikas vanhan polven ori. Monikäyttöinen, vuonna 2008 syntynyt ruunikko urheiluhevonen on tehnyt komean uran porrastetuissa kilpailuissa ja saavuttanut esteratsastuksessa maksimitason. Se on tullut tutuksi hienojen (etenkin sukuselvityksen kirjoittajan kaltaista vanhan polven piirroshevosharrastajaa niin kuviltaan kuin sukuyhdistelmiltään ilahduttavien) tammojen isänä, ja onkin mitä ilahduttavin näky tulevissa sukupolvissa emänisän sarakkeessa. Merceriä on kuvailtu rohkeaksi, selväpäiseksi ja ihmiseen luottavaksi oriksi, jolla kuitenkin riittää virtaa ja menohaluja. FWB:ksi rekisteröity Mercer polveutuu isolta osin ruotsalaisista ja saksalaisista puoliverihevosista. Sen isälinja ei ole järin yleinen, sillä Mercer on Zhelios-isänsä ainoa orijälkeläinen. Pojasta on kuitenkin polvi parantunut ainakin paremman laukan verran, ja lisäksi Mercerillä on ollut isäänsä parempi onni, mitä tulee terveysasioihin.
Mercerin isä Zhelios ei harmillisen sattumuksen seurauksena saanut montaakaan jälkeläistä. Vuonna 1999 syntynyt laadukas ja lupaava estesukuinen suomalainen puoliverinen ruunattiin valitettavan nuorena, eikä se ehtinyt olla jalostuskäytössä yhtä ainutta kautta pidempään ja sai vain kolme jälkeläistä. Syy tuolloin nelivuotiaan orin ruunaamiseen oli kasvain, joka todettiin leikkauksen jälkeen hyvänlaatuiseksi. Zhelios sai elää ruunana pitkän elämän, ja vaikkei siitä tullutkaan suunnitelmien mukaisesti siitosoria, sillä oli varsin aktiiviset elinpäivät. Ruunattuna ruunikko päätyi suomalaisen kilparatsastajan alle kansallisiin esteluokkiin. Zhelios oli pienilaukkainen, kuuliainen ja turhista hätkähtelemätön ratsu, joka kuitenkin hyppäsi heikonpuoleisesta laukastaan huolimatta ratsastajaansa tyydyttävällä tavalla.
Vesicia, Zhelioksen ruotsalaissukuinen emä, oli kaunispiirteinen tumma hevonen, joka tuotiin Ruotsista Suomeen 9-vuotiaana vuonna 2001. Tammalle povattiin mainiota tulevaisuutta esteratsuna, sillä se oli jo nuorena antanut selviä lupauksia laadusta, joka voisi joskus poikia kärkisijoja vaikka Pohjoismaiden mestaruuksienkin tasolla. Toisin kuitenkin kävi: Vesicia päätyi ikään kuin tallin koristeeksi ja näyttelyhevoseksi. Tavallaan se oli jonkinlainen aikansa vastine tämän päivän somehevosille, sillä Vesician sievä hevosennaama koristi useampien hevoslehtien kansia. Mahtoipa se koristaa julistemuodossa myös yhden jos toisenkin innokkaan heppatytön huonetta.
Alohan emä Alena on tärkeä, pidetty ja arvostettu hevonen Dierk Mayerin tallissa. Se on asunut Riesenbeckissä loppuvuodesta 2012 alkaen, ja ollut Joachim Altmannin ratsastettavana alusta alkaen. Ratsukon yhteistyö sai sekä ruusuisen että rosoisen alun, kun Joachim voitti tammalla vuoden 2013 ensimmäisen starttinsa ja rysähti sitten heti kotimatkalla karusti alas korkeuksistaan. Kaksi kilparatsua sisälleen kätkenyt traileri suistui liukkaalta tieltä, eikä ulos saatu kuin yksi elävä hevonen: Alena, joka selvisi tapahtuneesta hämmästyttävän vähällä, mutta joutui kuitenkin kuntoutettavien hevosten listalle. Tervehdyttyään Alena alkoi tehdä uraa, mutta suurimpien luokkien valloittajaksi se ei ole kerennyt, sillä Dierkillä on ollut kakkospalkinnolla kantakirjatun holsteinertamman varalle muitakin intressejä kuin kilpaurheilu: Alena on varsonut Riesenbeckissä asuessaan kaksi varsaa, jotka on nekin aikuisiällä tarjottu hyväksytysti kantakirjaan. Raudikko onkin erinomainen emä. Aloha, joka on peruja Alenan elämästä ennen Dierk Mayerin omistukseen siirtymistä, löytyi sattumalta kilpailuista kesällä 2019, ja siltä seisomalta Joachim osti lempitammansa jälkeläisen itselleen. Niin suuren vaikutuksen on Alena tehnyt Joeen, ja Aloha jatkaa hyvää vauhtia emänsä jalanjäljissä.
Alenan isä Allez oli isokokoinen, 173-senttinen ja vahvarunkoinen punaruunikko holsteinori. Se oli vanhoista, menestyneistä linjoista tuleva hyvin klassista tyyppiä edustava estehevonen, joka teki pitkän kilpauran kansainvälisissä esteluokissa aina 160-tasolla asti. Vuonna 2005 siitosuralle siirtynyt ja vuonna 2011 liki 20-vuotiaana menehtynyt Allez ihastutti voimakkaalla laukallaan ja laadukkaalla hypyllään, mutta aivan nopein ja ketterin uusintahevonen ori ei koskaan ollut. Tätä ori kompensoi huippuluokan suoritusvarmuudella, ja se keräsikin useita rahakkaita voittoja erityisesti viimeisinä kilpailuvuosinaan. Herrasmiesmäinen Allez oli myös tammanomistajien mieleen. Orilla on liki kahdeksankymmentä jälkeläistä pääosin Euroopassa, mutta muutamia myös Yhdysvalloissa.
Alohan eii. Alors polveutui ikivanhasta ranskalaisesta orilinjasta, ja eli ikivanhaksi itsekin - ori kuoli lopulta 27-vuotiaana laitumelle. Sitä ennen Alors ehti kilpailla este- ja kenttäratsastuksessa aivan huipputasolla asti. Vaikka 170-senttinen musta ori oli nykyihanteeseen verrattuna suorastaan raskasrakenteinen voimakkainen piirteinen, se hyppäsi käytännössä mitä tahansa. Ja vaikka Alorsia ei päässyt sulavaliikkeiseksi väittämään, hyväpäinen ja korkean työmoraalin hevonen menestyi hienosti myös kenttäkilpailuiden kouluosuuksilla. Alors jätti jälkensä urheiluhevosjalostukseen hieman yli viidenkymmenen jälkeläisen voimin.
Alohan eee. Nanette oli 165-senttinen ruunikonkimo holsteintamma, joka sai kolme jälkeläistään jo nuorena ja keskittyi tämän jälkeen viemään junioriratsastajia poniluokista seuraavalle asteelle. Pieniliikkeisellä Nanetella oli taloudellinen hyppy ja valtavan kiltti, yritteliäs luonne - tamma yritti aina parhaansa nuorten ratsastajien pienistä tai suuremmistakaan virheistä huolimatta. Nanette vaihtoi kotia useamman kerran liki viidentoista kisavuotensa aikana ja oli kultaakin kalliimpi opetusmestari kaikille omistajilleen. Nanette innostui erityisesti uusinnoista ja metsästi ratsastajalleen ruusukkeen reilusti yli 50 prosentin sijoituskeskiarvolla. Tamma lopetettiin 22-vuotiaana, kun pitkä ura alkoi jo näkyä voimakkaina kulumina hevosen jaloissa.
Alenan emä Unavera muistuttaa merkittävästi tytärtään: se on
niin ikään vaaleanrautias piirtopää, jolla on kiltti mutta valpas ilme ja pitkät
hoikat sääret. Vaikka 164-senttisen Unaveran suorituskyky riitti helposti 140
senttimetrin esteluokkiin ja se ehti kerätä vuosien varrella menestystä
kansallisella tasolla, Unavera teki elämäntyönsä siitostammana. Viimeksi vuonna
2018 varsoneella Unaveralla on kahdeksan jälkeläistä, jotka sattumalta kaikki
tammoja. Hienopiirteinen ja rakenteeltaan liki virheetön, ensimmäisellä palkinnolla
kantakirjattu Unavera on periyttänyt tyttärilleen paitsi ulkonäköään myös vaivatonta
luonnettaan, ja tamman useampi jälkeläinen on menestynyt kilparadoillakin.
Alohan eei. Cressendo oli 169-senttinen tummanpunaruunikko holstein, joka teki kilpauraa sekä este- että kouluradoilla. Luonnostaan hyvässä tasapainossa ja tahdikkaasti liikkunut hevonen menestyi parhaiten kouluaitojen sisällä aina PSG-luokissa asti, jossa se sai kehuja kolmesta hyvin tasaisen vahvasta, puhtaasta askellajista ja helposta kokoamisesta. Estehevosena Cressendo oli varma ja helppo hypättävä, mutta ei kovinkaan tarkka jaloistaan, eikä se niittänyt puhtaita ratoja kummempaa menestystä 130 senttimetrin luokissa. Hyväluonteinen ja terverakenteinen Cressendo ruunattiin jo nuorena, mutta sitä ennen se sai kolmekymmentä jälkeläistä, joista suurin osa on toimivia allround-hevosia.
Aohan eee. Olena oli pienikokoinen, vain 156-senttinen hiilenmusta holstein, jonka suvussa oli runsaasti täysiveristä ja uusia saksalaisia puoliverilinjoja. Sirorakenteinen ja runkoonsa nähden varsin pitkäjalkainen Olena ei ollut mikään näyttelytähti, mutta tamma osoittautui salamannopeaksi estehevoseksi, joka laittoi kampoihin isommille kilpakumppaneilleen jopa 140 cm:n luokissa. Tamman ura päättyi neljätoistavuotiaana jännevammaan ja se siirtyi takaisin kasvattajalleen siitokseen. Olena ehti saamaan kuusi jälkeläistä, joille se periytti vauhtiaan ja pitkiä koipiaan, ennen kuin tamma jouduttiin lopettamaan jalkavaivojen pahennuttua.
jälkeläiset
2018 fwb-tamma Malama, om. Safia Vikström
2021 kwpn-tamma Chill Ciao, om. Joachim Altmann
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti