Matkalla
Pack yourself a toothbrush dear
Pack youself a favorite blouse
If we don't leave this town
We might never make it out
Laukun vetoketju päästää pienen surahtavan äänen sulkeutuessaan. Mä henkäisen syvään ja kohotan katseeni Rasmukseen. Se näyttää innostuneelta, mä ehkä enemmänkin jännittyneeltä. Sitten se ojentaa kättään. Mä tartun siihen. Käsi on lämmin ja turvallinen mun kädessä, ja kun Rasmus puristaa kevyesti mun sormia, mä hymyilen kuitenkin. Seikkailu odottaa, ja vaikka mä en ole seikkailevaista ihmistyyppiä, tätä mä en jättäisi mistään hinnasta väliin. Meidän yhteistä hevosseikkailua.
If we don't leave this town
We might never make it out
Matkustajat
Kuinka kummassa mä saatoinkaan jännittää Grannin matkustamista niin kovasti? Kyllähän mun pitäisi jo tammani tuntea, mä sätin itseäni, kun me käydään katsomassa hevosia laivamatkan aikana. Ei Grannia pelota, tietenkään, sehän on lohikäärme. Korkeintaan sitä tympii matkaseura, joka ei kai mielestä sovi sen arvolle. Bran yrittää kevytkenkäisenä yhä vieläkin välillä hörötellä ihanalle daamille, jona se kai sisarpuoltaan pitää. Granni ei lämpene; se on yhtä kylmä kuin juhannussää keskimäärin.
Ei se pidä Grimistäkään, vaikka mä pidän niitä vähän samanhenkisinä.
Mä sentään pidän omasta matkaseurastani kovasti. Se ei ole hapannaamainen niin kuin Grim, eikä se ole mulle sukua, joten sen sopiikin halailla mua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti