"9-vuotiskautensa jälkeen Aloha olisi ollut valmis tekemään viimeisen luokkanousun ja vakiinnuttamaan kilpailutasokseen 160:n senttimetrin luokat, mutta Joachimin intuitio äänesti toisin. Hänellä oli mahdollisuus käyttää ensimmäiselle ja ainoalle ikiomalle tammalleen mielenkiintoista oria, ja niin kävi, että hyvässä kilpailuiässä oleva huippukuntoinen Aloha saikin ryhtyä kasvattamaan Joachimin tulevaisuuden tähteä. Monet kerrat on Joachim kehnommilla tai hankalammilla hevosilla ratsastaessaan kironnut päätöstään, mutta ehkäpä, jos hopeareunuksiin uskoo... ehkä lopussa kiitos seisoo."
Varsan kasvattaja-omistajan mukaan tämän hevosen nimi lausutaan "Chill. Ciao!", mieluiten mahdollisimman eläytyvästi. Vähän sen tyyppinen on varsan luonnekin: nimi kuvastaa sen suhtautumista muihin lajitovereihinsa. Chill Ciao on melko sosiaalinen varsa, mutta muiden ikätovereiden leikkien ja nahistelujen käydessä liian rajuiksi se vetäytyy mieluummin syrjemmälle.
Alohan isä Mercer In on karismaattinen, raamikas vanhan polven ori. Monikäyttöinen, vuonna 2008 syntynyt ruunikko urheiluhevonen on tehnyt komean uran porrastetuissa kilpailuissa ja saavuttanut esteratsastuksessa maksimitason. Se on tullut tutuksi hienojen (etenkin sukuselvityksen kirjoittajan kaltaista vanhan polven piirroshevosharrastajaa niin kuviltaan kuin sukuyhdistelmiltään ilahduttavien) tammojen isänä, ja onkin mitä ilahduttavin näky tulevissa sukupolvissa emänisän sarakkeessa. Merceriä on kuvailtu rohkeaksi, selväpäiseksi ja ihmiseen luottavaksi oriksi, jolla kuitenkin riittää virtaa ja menohaluja. FWB:ksi rekisteröity Mercer polveutuu isolta osin ruotsalaisista ja saksalaisista puoliverihevosista. Sen isälinja ei ole järin yleinen, sillä Mercer on Zhelios-isänsä ainoa orijälkeläinen. Pojasta on kuitenkin polvi parantunut ainakin paremman laukan verran, ja lisäksi Mercerillä on ollut isäänsä parempi onni, mitä tulee terveysasioihin.
Mercerin isä Zhelios ei harmillisen sattumuksen seurauksena saanut montaakaan jälkeläistä. Vuonna 1999 syntynyt laadukas ja lupaava estesukuinen suomalainen puoliverinen ruunattiin valitettavan nuorena, eikä se ehtinyt olla jalostuskäytössä yhtä ainutta kautta pidempään ja sai vain kolme jälkeläistä. Syy tuolloin nelivuotiaan orin ruunaamiseen oli kasvain, joka todettiin leikkauksen jälkeen hyvänlaatuiseksi. Zhelios sai elää ruunana pitkän elämän, ja vaikkei siitä tullutkaan suunnitelmien mukaisesti siitosoria, sillä oli varsin aktiiviset elinpäivät. Ruunattuna ruunikko päätyi suomalaisen kilparatsastajan alle kansallisiin esteluokkiin. Zhelios oli pienilaukkainen, kuuliainen ja turhista hätkähtelemätön ratsu, joka kuitenkin hyppäsi heikonpuoleisesta laukastaan huolimatta ratsastajaansa tyydyttävällä tavalla.
Vesicia, Zhelioksen ruotsalaissukuinen emä, oli kaunispiirteinen tumma hevonen, joka tuotiin Ruotsista Suomeen 9-vuotiaana vuonna 2001. Tammalle povattiin mainiota tulevaisuutta esteratsuna, sillä se oli jo nuorena antanut selviä lupauksia laadusta, joka voisi joskus poikia kärkisijoja vaikka Pohjoismaiden mestaruuksienkin tasolla. Toisin kuitenkin kävi: Vesicia päätyi ikään kuin tallin koristeeksi ja näyttelyhevoseksi. Tavallaan se oli jonkinlainen aikansa vastine tämän päivän somehevosille, sillä Vesician sievä hevosennaama koristi useampien hevoslehtien kansia. Mahtoipa se koristaa julistemuodossa myös yhden jos toisenkin innokkaan heppatytön huonetta.
Alohan emä Alena on tärkeä, pidetty ja arvostettu hevonen Dierk Mayerin tallissa. Se on asunut Riesenbeckissä loppuvuodesta 2012 alkaen, ja ollut Joachim Altmannin ratsastettavana alusta alkaen. Ratsukon yhteistyö sai sekä ruusuisen että rosoisen alun, kun Joachim voitti tammalla vuoden 2013 ensimmäisen starttinsa ja rysähti sitten heti kotimatkalla karusti alas korkeuksistaan. Kaksi kilparatsua sisälleen kätkenyt traileri suistui liukkaalta tieltä, eikä ulos saatu kuin yksi elävä hevonen: Alena, joka selvisi tapahtuneesta hämmästyttävän vähällä, mutta joutui kuitenkin kuntoutettavien hevosten listalle. Tervehdyttyään Alena alkoi tehdä uraa, mutta suurimpien luokkien valloittajaksi se ei ole kerennyt, sillä Dierkillä on ollut kakkospalkinnolla kantakirjatun holsteinertamman varalle muitakin intressejä kuin kilpaurheilu: Alena on varsonut Riesenbeckissä asuessaan kaksi varsaa, jotka on nekin aikuisiällä tarjottu hyväksytysti kantakirjaan. Raudikko onkin erinomainen emä. Aloha, joka on peruja Alenan elämästä ennen Dierk Mayerin omistukseen siirtymistä, löytyi sattumalta kilpailuista kesällä 2019, ja siltä seisomalta Joachim osti lempitammansa jälkeläisen itselleen. Niin suuren vaikutuksen on Alena tehnyt Joeen, ja Aloha jatkaa hyvää vauhtia emänsä jalanjäljissä.
Alenan isä Allez oli isokokoinen, 173-senttinen ja vahvarunkoinen punaruunikko holsteinori. Se oli vanhoista, menestyneistä linjoista tuleva hyvin klassista tyyppiä edustava estehevonen, joka teki pitkän kilpauran kansainvälisissä esteluokissa aina 160-tasolla asti. Vuonna 2005 siitosuralle siirtynyt ja vuonna 2011 liki 20-vuotiaana menehtynyt Allez ihastutti voimakkaalla laukallaan ja laadukkaalla hypyllään, mutta aivan nopein ja ketterin uusintahevonen ori ei koskaan ollut. Tätä ori kompensoi huippuluokan suoritusvarmuudella, ja se keräsikin useita rahakkaita voittoja erityisesti viimeisinä kilpailuvuosinaan. Herrasmiesmäinen Allez oli myös tammanomistajien mieleen. Orilla on liki kahdeksankymmentä jälkeläistä pääosin Euroopassa, mutta muutamia myös Yhdysvalloissa.
Alenan emä Unavera muistuttaa merkittävästi tytärtään: se on
niin ikään vaaleanrautias piirtopää, jolla on kiltti mutta valpas ilme ja pitkät
hoikat sääret. Vaikka 164-senttisen Unaveran suorituskyky riitti helposti 140
senttimetrin esteluokkiin ja se ehti kerätä vuosien varrella menestystä
kansallisella tasolla, Unavera teki elämäntyönsä siitostammana. Viimeksi vuonna
2018 varsoneella Unaveralla on kahdeksan jälkeläistä, jotka sattumalta kaikki
tammoja. Hienopiirteinen ja rakenteeltaan liki virheetön, ensimmäisellä palkinnolla
kantakirjattu Unavera on periyttänyt tyttärilleen paitsi ulkonäköään myös vaivatonta
luonnettaan, ja tamman useampi jälkeläinen on menestynyt kilparadoillakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti