Conquistador

Nimi Conquistador Syntynyt 11.5.2002, 19v Skp, säkä Ori, 177 cm
Rotu Hannover Re 160 cm Väri Ruunikko

om. VRL-11889 & VRL-05265 | PKK3141 | VH20-011-0060

Maitohapot katosivat jaloista, kun mä katsoin jättiläismäistä ruunikkoa, ja se katsoi korkeuksista takaisin. Mun kädet ehkä vähän tärisivät, kun mä otin ohjat ja ponnistin orin satulaan, mutta se ei johtunut väsymyksestä.

”This horse”, pomo sanoi ja laski kätensä hetkeksi mun polvelle, ”you’ll ride with pride and passion, or not at all. He’s called Kid.”

Mä tiesin, mutta en sanonut mitään, nyökkäsin vain.

Sitten mä ratsastin, with pride and passion, ja vaikka mä olin ratsastanut hyviä ja muutamia hiton hyviäkin hevosia elämäni aikana, niin Kid oli jotain ihan muuta.

Se oli tullut talliin vähän sen jälkeen kun mä olin 2013 lähtenyt, ja pomokin, joka oli riittävän vanha ja viisas tietääkseen ettei mitään Elämän Hevosia ollut olemassakaan, oli jossain haastattelussa sanonut löytäneensä orista toisen puolikkaansa. Ne olivat menneet ja kisanneet, ja voittaneet suunnilleen kaiken voittamisen arvoisen Keski-Euroopassa ja vähän muuallakin, ja sitten joskus vuoden tämän alussa lopettaneet. Mä olin kysynyt Joachimilta syytä ja Joachim oli sanonut, ettei tiennyt, vaikka varmasti tiesi.



sukutaulu

 Kind Of Magic  Warrior Soul
 Little Lies
 Discovery Nightfall
 Minerva

i. Kind Of Magic oli sekin isokokoinen (175 cm) tummanruunikko tähtipää, joka teki pitkän uran kilpahevosena ja sittemmin siitosorina. Ori oli kansainvälisten kenttien hevonen ja vakionäky myös Saksan maajoukkueessa, vaikka arvokisoissa kirkkaimpien mitalien saavuttaminen jäikin haaveeksi. Kind Of Magic kilpaili liki koko uransa 6-vuotiaasta nuoresta hevosesta 19-vuotiaaksi konkariksi asti saman ratsastajan alla ja napsi vuosien varrella lukuisia voittoja ja sijoituksia 160-luokistakin. Vahvaluustoinen ja hieman raskaammanpuoleinen hannover oli vahva myös luonteeltaan ja tunnettu siitä, ettei se ollut aivan jokaisen käsiteltävissä ja olikin tyypiltään "yhden ihmisen hevonen". Hankalasta luonteestaan huolimatta Kind Of Magic oli suosittu jalostusori ja sillä on hieman yli sata jälkeläistä pääosin Saksassa. Suurimmalle osalle ori on periyttänyt onneksi myös suorituskykyään.

e. Discovery oli täsmälleen 170 cm korkea musta tamma varustettuna pitkillä sukilla ja leveällä läsillä. Vanhasukuinen hannover jäi kasvattajalleen siitostammaksi ja pysyikin samalla tilalla koko elämänsä. Tamma sai yhdeksän varsaa, joista kaikista on tullut erinomaisia suoritushevosia. Discovery itse ei päässyt juuri näyttämään taitojaan kilpakentillä, vaikka olikin hyvin koulutettu ja melko osaava ratsu, joka toimi moitteetta aloittelevienkin ratsastajien kanssa. Sen sijaan Discovery kävi useissa näyttelyissä ja sai kehuja erityisesti erinomaisista jalka-asennoistaan ja voimakkaista, elastisista liikkeistään. Siitostammana Discovery olikin painonsa arvoinen kultaa. Se lopetettiin 22-vuotiaana hammasvaivojen vuoksi.

jälkeläiset

2020 bwp-o. Croconador de Schepper, e. Tournai
2021 hann-t. Mein Viper, e. Vipera
2021 hann-t. Pauwau Columbine, e. Touché Amoreé

ERJ:n alaiset sijoitukset

  1. 15.06.2019 Verwood 140cm 5/33
  2. 21.06.2019 Verwood 140cm 2/33
  3. 17.01.2019 Rubinedal 150cm 1/30
  4. 18.01.2019 Rubinedal 150cm 1/30
  5. 04.02.2020 Chowter Sporthorses 160cm 23/30
  6. 06.02.2020 Chowter Sporthorses 160cm 1/30
  7. 10.02.2020 Chowter Sporthorses 160cm 3/30
  8. 11.02.2020 Chowter Sporthorses 160cm 1/30
  9. 18.02.2020 Chowter Sporthorses 160cm 1/30
  10. 04.04.2020 Chowter Sporthorses 160cm 2/40
  11. 08.04.2020 Chowter Sporthorses 160cm 2/40
  12. 13.04.2020 Chowter Sporthorses 160cm 2/40
  13. 19.04.2020 Chowter Sporthorses 160cm 5/40
  14. 28.06.2020 Elixir Sporthorses 160cm 1/30
  15. 01.07.2020 Elixir Sporthorses 160cm 4/30
  16. 02.07.2020 Elixir Sporthorses 160cm 1/30
  17. 02.07.2020 Elixir Sporthorses 160cm 5/30
  18. 03.07.2020 Elixir Sporthorses 160cm 3/30
  19. 04.07.2020 Hiivurin suomenhevoset 160cm 2/31
  20. 27.08.2020 Zodiac Stables 160cm 4/30
  21. 12.09.2020 Dare Stable 160cm 1/30
  22. 13.09.2020 Dare Stable 160cm 4/30
  23. 17.09.2020 Dare Stable 160cm 4/30
  24. 21.09.2020 Dare Stable 160cm 2/30
  25. 24.09.2020 Gestüt Helmwald 160cm 3/30
  26. 25.09.2020 Dare Stable 160cm 3/30
  27. 22.11.2020 Yemene 160cm 3/35
  28. 03.12.2020 Zodiac Stables 160cm 2/25
  29. 05.12.2020 Zodiac Stables 160cm 3/25
  30. 09.12.2020 Zodiac Stables 160cm 4/25
  31. 11.12.2020 Zodiac Stables 160cm 3/25
  32. 08.03.2021 Holmberg 160cm 5/37
  33. 10.03.2021 Holmberg 160cm 1/37
  34. 11.03.2021 Holmberg 160cm 2/37
  35. 12.03.2021 Holmberg 160cm 3/37
  36. 11.03.2021 Yemene 160cm 6/39
  37. 15.03.2021 Yemene 160cm 5/39
  38. 08.04.2021 Gestüt Helmwald 160cm 3/30
  39. 08.04.2021 Gestüt Helmwald 160cm 2/30

PKK:n alaiset näyttelyt

13.12.2019 Järnby. Käsinpiirretty puoliverisille, tuom. Anne: KP, EM (tekniikka)
16.09.2019 Järnby. Käsinpiirretty puoliverisille, tuom. Inna: KP
>> “Näyttävällä tekniikalla toteutettu kuva, jossa on selkeästi panostettu hevosen lisäksi varusteisiin. Hienot yksityiskohdat, vaikka hyppy näyttäisikin vaikuttamalta esteen kanssa. Hevosen värityksessä on todella onnistuttu!”

Tarinoita Kidistä

With pride and passion

20. joulukuuta 2018, Rasmus kertoo:
Torstaina me ratsastettiin. Pomo jakoi hevoset enemmän tai vähemmän tasan itselleen, Joachimille, mulle ja sille virolaiselle tytölle, joka vaikutti vähän kylmältä mutta oli sitäkin tehokkaampi. Eduardo, niiden tallityöntekijä ja hevosenhoitaja, laittoi meille ratsut valmiiksi kuin liukuhihnalta, heitti ne kävelytyskoneeseen ja lykkäsi sieltä käteen, ja me vaan ratsastettiin ja ratsastettiin, ja mä nautin joka ikisestä sekunnista.

Mä en ollut ratsastanut useampaa kuin kahta tai kolmea hevosta päivässä vuosikausiin, en varmaan sen jälkeen kun olin palannut tältä nimenomaiselta tallilta Suomeen, joten päivän viidennen hevosen jälkeen mä olin jo hapoilla. Joachim nauroi mulle, kun mä irvistin laskeutuessani pienen kimotamman selästä ja kuiskasin sille, etten jaksaisi enää.

”You better”, mies uhosi. ”You’re too young to be that lazy.”
”I’ll show you lazy”, mä kirahdin, mutta sen verran ponnettomasti että Joachim nauroi kahta kauheammin ja oli säikäyttää oman nelivuotiaan ratsunsa laukalle.

Päivän kuudennen hevosen pomo antoi mulle itse, kun mä olin saanut hoidettua kimon karsinaansa odottamaan pesua. Maitohapot katosivat jaloista, kun mä katsoin jättiläismäistä ruunikkoa, ja se katsoi korkeuksista takaisin. Mun kädet ehkä vähän tärisivät, kun mä otin ohjat ja ponnistin orin satulaan, mutta se ei johtunut väsymyksestä.

”This horse”, pomo sanoi ja laski kätensä hetkeksi mun polvelle, ”you’ll ride with pride and passion, or not at all. He’s called Kid.”

Mä tiesin, mutta en sanonut mitään, nyökkäsin vain.

Sitten mä ratsastin, with pride and passion, ja vaikka mä olin ratsastanut hyviä ja muutamia hiton hyviäkin hevosia elämäni aikana, niin Kid oli jotain ihan muuta.

Se oli tullut talliin vähän sen jälkeen kun mä olin 2013 lähtenyt, ja pomokin, joka oli riittävän vanha ja viisas tietääkseen ettei mitään Elämän Hevosia ollut olemassakaan, oli jossain haastattelussa sanonut löytäneensä orista toisen puolikkaansa. Ne olivat menneet ja kisanneet, ja voittaneet suunnilleen kaiken voittamisen arvoisen Keski-Euroopassa ja vähän muuallakin, ja sitten joskus vuoden tämän alussa lopettaneet. Mä olin kysynyt Joachimilta syytä ja Joachim oli sanonut, ettei tiennyt, vaikka varmasti tiesi.

”The only reason this horse is retired because I am”, pomo ratsasti loppukäynneissä ratsunsa mun ja orin viereen. ”He’s sixteen now, he’s not that old. But I feel like I’ve had what I wanted.”
”You’re retired?” mä kohotin vähän kulmakarvojani. Mä olin ollut varma, että pomo jos joku kuolisi hevosen satulaan.
”Yes”, pomo lausui hetken hiljaisuuden jälkeen. ”Yes. Still want to ride, definitely… But that’s it. There’s nothing more I need to achieve. And when the passion is gone, nothing’s left.”

Passion, intohimo, se tuli esille jo toista kertaa tunnin sisään. Pomolla oli erikoinen tapa jakaa kryptisiä elämänohjeita silloin kun niitä vähiten odotti ja mä arvasin, että mut oli tarkoituksella laitettu Kidin selkään kuuntelemaan.

”I see there’s passion left in you”, se jatkoi. ”So many things awaiting. But the thing is, they’re waiting for you to go and get them. They won’t come to you while you sit back and relax.”
”Hmm”, mä vastasin ja mietin, mitä olivat nämä maagiset ASIAT joista pomo puhui.
”You’re young”, se sanoi sitten. ”Don’t get too comfortable.”

Ja sitten se siirsi ratsunsa raville ja pyyhälsi tiehensä jättäen Kidin hypähtelemään mun alla.

Don’t get too comfortable. Mitä helvettiä sekin oli tarkoittavinaan ja oliko se tosiaan paras vinkki, mitä pomolla oli mulle antaa? Että älä vaan nauti elämästä ja siitä mitä nyt on, koska nuorena pitää kärsiä.

Mä kohautin hartioitani ja taputin Kidiä kaulalle. Ehkä seuraavassa monologissaan pomo testamenttaisi sen mulle, ja kaikki kävisi äkkiä järkeen.

Huippuhevosia ja huippuhetkiä

30. kesäkuuta 2019, Rasmus kertoo:
Kesäkuun kääntyessä heinäkuuksi pomo sairastuu tai ”sairastuu” ja laittaa mut ja Josefinan ratsastamaan Kidiä ja Silveriä. Joe on kuulemma niin kiireinen Alohaan tutustuessaan, ettei ehdi millään, joten siinäpä me sitten silmäillään niitä 160-luokkien hyppääjiä epämääräisin kauhunsekaisin tuntein, ennen kuin mä kiipeän Kidin selkään ja Josefina Silverin.

Totuuden nimissä on sanottava, että Josefinan tunteet eivät taida olla niinkään kauhunsekaisia kuin puhdasta kauhua. Se näyttää alkukäyntejä kävellessään siltä, että olisi mieluummin minkä tahansa muun hevosen selässä, vaikka Joe vakuutteli sille orin olevan oikein kiva ja kevyt ratsastettava, ennen kuin katosi Alohan kanssa metsäpoluille.

Mä taas tiedän satavarmaksi, etten ole koskaan ratsastanut niin kallista hevosta kuin Kid, ja siksi munkin liikkeissäni on vähän turhaa puristusta ja eleissä kireyttä, ennen kuin muutaman kierroksen jälkeen muistan orin olevan herkkä ja osaava, ei erityisen vaikea ollenkaan. ”Hevonen siinä missä muutkin” olisi vähän aliarviointia, mutta noh – samoilla avuillahan Kidkin toimii.

Estehevoseksi Kidillä on hieno ravi, ja joku jossain välissä on ehtinyt opettamaan sille jos jonkinlaisia kouluratsastustemppujakin. Mä ratsastan ympyröitä, pyydän takaosaa hetkeksi ulos ja hetkeksi sisään, yritän jumpata hevosta rennoksi ja pehmeäksi. Kid on kuuma, mutta ei läheskään niin kuuma kuin Lady, ja vaikka orillakin on taito hermostuessaan räjähtää yhtäkkisesti jokaiseen ilmansuuntaan, enimmäkseen se etenee halukkaasti ja tahdikkaasti.

Mulla on niin kiire keskittyä Kidiin, jonka jokainen askel pitää ratsastaa tai pakka hajoaa, etten mä ehdi katselemaan ympärilleni kuin välikäynneissä. Silloin mä vilkaisen Josefinaa, joka näyttää jo olevan Silverin selässä kuin kotonaan. Hopeanruunikko laukkaa rytmikkäästi ympyrällä ja Josefina istuu sen selässä kuin patsas. Se vaikuttaa hevoseen kauniisti ja pienieleisesti, enkä mä yhtään ihmettele, että Silver näyttää tyytyväiseltä.

Pomo saapuu kentän laidalle, kun me ollaan melkein valmiita tuntia. Se on käärinyt kaulansa ympärille jonkun jättiläismäisen, torkkupeitolta näyttävän huivin, mutta sen ääni on ehkä jopa tavallista kirkkaampi, kun se tiedustelee: ”How do they feel?”

Mä ohjaan Kidin pomon luo enkä voi olla hymyilemättä.
”Kid’s great”, vastaan lyhyesti, sillä mä olen kiinnostuneempi kysymään: ”How do they look?”

”Pretty nice”, pomo antaa vapauttavan tuomion. ”I’d be more careful to not to slow him down too much – try to be a bit more delicate with your hands. Josefine, Zilverado seems to be happy with you. Very good.”

Pomo on jo kääntymäisillään pois, mutta jatkaa sitten: ”Oh, it’d be nice if you two could ride them tomorrow, too. You can swap if you wish, but I thought Silver would suit Josefina better than Rasmus, he works well with ladies, I’ve seen. And maybe on Tuesday you could jump them.”

Josefina näyttää lievästi järkyttyneeltä, mutta hymyilee mulle, kun mä näytän sille peukkua pomon lähtiessä kävelemään poispäin. Mä tunnen oloni kuusitoistavuotiaaksi jälleen – en muista milloin olen viimeksi ollut näin vilpittömän innoissani.

Onneksi meillä on vielä kuusi viikkoa jäljellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti