tiistai 20. heinäkuuta 2021

Josefina: Tyttöjen juttuja

Amelie Chaput vierailee Riesenbeckissä

Seuraa Pölhön tarinoita Amelien vierailusta hahmon omassa päiväkirjassa alkaen tästä viestistä

Josefinasta on mukavaa, kun hänelläkin on yhtäkkiä ihan oma ystävä Hof Graubachissa. Kajan kanssa hän tuli aikaisemmin hyvin juttuun, mutta Meritin myötä virolaisvaaleaverikkö on mieltynyt omaa äidinkieltään taitavaan uudempaan ystäväänsä niin, että Josefina huomaa jääneensä ulkopuoliseksi tallin nuorten naisten koplasta. Tavallaan Josefina ei ole yllättynyt, sillä hän on aina epäillyt Kajan olevan hänen kaverinsa vain olosuhteiden seurauksena – kahtena ainoana nuorena naisena tallissa olisi kai ollut outoa, jos he eivät olisi hengailleet yhdessä. Ulkopuolisuutta oppii odottamaan, kun on aina vähäsen sosiaalisten piirien ulkokehällä, mutta ei siihen totu; tekee kipeää yrittää jutella Kajan kanssa ja tulla hylätyksi välittömästi, kun parempaa seuraa ilmestyy näköpiiriin. Siksi Josefina ei enää edes yritä.

Kai kaikkein potentiaalisin ystävä tallin väestä olisi Linus, joka on suurin piirtein samanikäinen kuin Josefina ja puhuu ruotsia kuten Josefinakin, mutta kaksi ujoa ja hiljaista ihmistä ei saa suurtakaan keskustelua aikaiseksi. Ja vaikka Joe onkin luontainen kaikkien kaveri, ei Josefina osaa kuvitellakaan uskoutuvansa miehelle sillä tavalla kuin läheiselle ystävälle (paitsi ehkä turkasen humalassa, mikä harmittaisi ja ahdistaisi jälkeenpäin, mikäli siitä sattuisi jotain muistamaan, mistä syystä sellaista kannattaa tietenkin viimeiseen saakka välttää). Eikä Rasmuksenkaan seurassa ole mitään vikaa, tietystikään, mutta on sentään silti aivan eri toista rupatella kepeitä ja kaverillisia juttuja Amelie Chaputin kanssa, käydä välillä syvemmissä vesissä ja palata jälleen hilpeään, joskus hihittelynkin säestämään jutteluun.

Naurua heidän maastolenkilleen mahtuukin. Josefina on luottanut Pikin Amelien käsiin, eikä ratsukolla näytä olevan hätäpäivää: vaikka musta tamma onkin innokkaasti menossa, se ei pyri karkaamaan käsistä. Ainakaan yleensä sillä ei ole tapana tehdä niin! Josefina itse on saanut mieluisan velvollisuuden verrytellä Silverin koipia, ja miellyttävän hevosen selässä ehtii hyvin seurata Pikin käyttäytymistä, ruotia elämää ja maailman menoa ystävän kanssa ja kikattaa vedet silmissä jollekin hassulle sattumukselle, jollaisen Amelie maalailee Josefinan silmien eteen villisti polveilevan tarinan muodossa. Hauskinta on, että tarina on tosi!

"Taivas. Iivarille on niin paljon helpompi nauraa, kun on eri maassa hänen kanssaan", Amelie huokaa lopuksi, mikä saa vielä viimeisen hihityspuuskan kumpuamaan Josefinasta, joka edelleen muistaa Iivari von Hoffrénin yhtä elävästi kuin viime kesänä ollessaan fyysisesti ja tilallisajallisesti samassa paikassa hänen kanssaan.
"Vaikka Frichän tarinan päähahmo tietysti oli", Amelie virnistää ja sanoo sitten: "Ääh, se ei varmasti tykkäisi, jos tietäisi, että täällä mä nauran sille! Tapaus on ehkä vielä pikkuisen liian tuore, jotta se itse pystyisi."
"En mä kerro", Josefina lupaa vikkelästi.
"No hyvä! Ooh, onpa hauskan näköinen maatila", Amelie huomaa, ja Josefina hymyilee katsellessaan näköpiiriin ilmestyvää pientä, saksalaista maalaisidylliä huokuvaa naapuritilaa.
"Kannattaa pitää ohjat kädessä", hän varoittaa ja vilkaisee Pikiä. "Talon ja puutarhan takaa aukeaa lehmälaitumet."
"Ja nämäkö pelkää lehmiä?" Amelie kysyy uteliaana, mutta on selvästi valpastunut Pikin satulassa ja tarkkailee nyt ratsuaan.
"Silver ei ole moksiskaan. Piki ei tykkää, jos ne tulee lähelle aitaa tai pitävät ääntä. Se saattaa säpsähdellä, mutta kyllä se varmasti kulkee Silverin mukana ihan hyvin", Josefina lupailee, vaikkei olekaan ihan takuuvarma asiasta.

Loppu kuitenkin hyvin, kaikki hyvin! Lehmät ovat kaukana tiestä, ja vaikka Piki pälyilee ja kuulostelee niiden suuntaan ja puhisee hieman rauhattomana, mitään sen hurjempaa ei tapahdu. Nuoret naiset rentoutuvat hiljakseltaan, kun tarkkuutta vaativa tilanne jää taakse. Rennon ravipätkän jälkeen Josefina uskaltaa ehdottaa laukkaakin.

Pikissä on Amelielle pitelemistä, sillä tamma olisi paljon edellään laukkaavaa Silveriä vikkelämpi ja meneväisempi. Josefina tietää, ettei Silver ole tuulennopea ratsu ja että Piki puolestaan on juuri sitä. Nyt ei kuitenkaan ole kilvanajon aika: kepeän laukkailun pitää riittää mustalle tammallekin. Lämmintä piisaa ja ilma on jälleen painostava. Josefina on vuorenvarma, että viimeistään yöllä ukkostaa.

"Ihan kamala hiki", Josefina puuskahtaakin Amelielle, kun he laukan ja kevyen ravin jälkeen taas siirtävät hevosensa käyntiin. Josefina antaa Silverille ohjaa ja kääntyy vilkaisemaan Amelieta. "Mulla on niin ällö olo, että tekisi mieli vaan pulahtaa jokeen. Harmi, ettei tässä missään ole uittorantaa."
"Suihkuta itseskin samalla kun peset Silverin", Amelie ehdottaa ja myöntää harkinneensa että tekisi itse niin.

Käynti kuljettaa ratsukot tallin pihaan. On ihmeen hiljaista. Vain paahde ja kuumuus seisovat tallin pihalla, eikä ilma liikahdakaan pienimmänkään tuulenvirin mukana. Vaitonaisina Amelie ja Josefina hoitavat ratsunsa pois ja suuntaavat kesäasunnolle, jonka lattialle puhalletulla ilmapatjalla Amelie joutuu vierailunsa ajan nukkumaan. Vielä on kuitenkin koko ilta aikaa, ja sen tytöt viettävät ulkosalla asunnon edustalla. Jossakin vaiheessa Rasmus liittyy seuraan, ja hetken aikaa Josefinaa nolottaa, kun poikaystävä sillä tavalla tuppautuu heidän tyttöjen iltaansa — mutta Amelie ei ole moksiskaan ja pian Josefinakin tuntee olonsa luontevaksi kolmen koplan jäsenenä. On oikeastaan kamalan mukavaa, kun Rasmus tutustuu vähitellen hänen ystäväänsä, ja mukavaa on sekin, että poikaystävän kasvoille unohtuva pehmeä hymy ja kutsuva kainalo ovat aivan lähettyvillä.

Tietenkään Josefina ei kaivaudu Rasmuksen syleilyyn, kun on vieraskin paikalla, mutta tuntuu kivalta tiedostaa, että se mahdollisuus on olemassa ja odottaa kyllä.

Rasmus kysyy Amelielta, selvisikö Piki tällä kertaa lehmien ohi ilman elämänkriisiä, ja Amelie vastaa kertomalla, kuinka kiva ja iloinen hevonen Josefinalla on.
"Oikea hyväntuulenratsu!" Amelie kehuu, ja Josefina on mielissään.
"Se on kyllä. Josefinan pitäisi kyllä alkaa kilpailla sillä kenttää", Rasmus yllyttää. "Se on niin hyvä siinä."
"Ai Jusu vai Piki?" Amelie pyytää tarkennusta, mutta täyttää aukon itse: "Molemmat tietysti."
"Johan mä kerran kilpailin!" Josefina huomauttaa. "Enkä mä mikään kovin hyvä ole. Mun kouluratsastus vaatisi kovaa treeniä."
"Sussa olisi kyllä varmasti ainesta siihenkin lajiin, kyllähän se on nähty", Amelie kommentoi Josefinan arkailevaa itsetuntoa rohkaisten, ja Rasmus säestää omalla tavallaan:
"Ja kentän koulukokeethan on yleensä aika selkeitä, tai siis ainakin helpommissa luokissa. Treenataan joskua yhdessä! Se olisi hauskaa."
"Siinä meillä parisuhteen laatuaikaa", Josefina jupisee Amelielle, joka nauraa, ja niin nauraa hekottelee Rasmuskin.

Ukonilma saapuu ja ennen pitkää se keskeyttää huolettoman kesäelon ulkosalla. Aikansa nuoret seurailevat ukkosen lähestymistä turvallisin mielin kesäkodin terassilta, mutta kun ensimmäiset pulskat sadepisarat tipahtelevat heidän ylleen, on aika suunnata sisälle.

"Kuka tietää, ehkä sun haaveesi toteutuu piankin", Amelie supattaa Josefinalle, kun kolmikko ottaa esille iltapalatarvikkeita ja kaikki on kovin arkista paitsi Amelien kujeileva hymy. "Te olette kyllä niin… harmonisia!"

Josefina punastuu, kun ystävä sillä tavoin viittaa vain Pikin ja Silverin kuulemaan aiempaan keskusteluun. Maastoilun lomassa jaettuihin tyttöjen juttuihin kun lukeutuu haaveita, joita hän ei kehtaa poikaystävälleen lausua; haaveita, joiden toteutumisen kannalta Rasmuksen kanssa puhumisella olisi joko suotuisa vaikutus tai katastrofaalinen kostautumisen riski. Ennen kaikkea se vaatisi uskaltamista, ja Josefina Rosengård on montaa muuta asiaa, muttei uskalias.

Amelieta ystävän kaino punehtuminen huvittaa hyväntahtoisella tavalla, ja naurahdusta säestää mieto päänpudistus.

“Pitää vaan uskaltaa”, Amelie sanoo, niin kuin Josefina aiemmin päivällä hänen jännittäessään pomon silmien edessä ratsastamista.

Neuvo tuntuu auttamattoman heppoiselta niin antajana kuin vastaanottajanakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti