Nuoret hevoset hyppäävät ensimmäiset kisansa
heinäkuussa Loonissa, jossa me lähdetään käymään päiväseltään.
“Loon, what a great place for
loony youngsters to start their showjumping career”, Joe veistelee.
Loony on aika rumasti sanottu Pikistä, joka on hirveän
kiva, ja Grimistä, joka ei ole niin kiva mutta hyppää järjettömän hyvällä
tekniikalla. Mun on määrä kisata jälkimmäisellä, ja täytyy myöntää, että mä
olen tyytyväinen siitä että Loonin kisat eivät ole järjettömän suuret ja
matkassa on vain mä, Josefina ja Joe.
Kaja on jostain syystä tykästynyt Grimiin ja Grim
vähän myös Kajaan, ja mä tiedän että tyttöä ärsyttää se että nimenomaan mut on
laitettu hyppäämään sen lemmikillä suhteellisen usein viime aikoina. Mun
puolesta Kaja saisi ihan mielellään ratsastaa Grimillä munkin edestä, mutta
koska Kaja ei juurikaan kisaa ja mä taas en juuri muuta teekään, niin mä sitten
hyppään ja Kaja kyräilee.
“This horse is a pain in the ass”, Joe sanoo mulle,
kun mä palaan rataantutustumisesta sen ja Grimin luo. “Literally. Bit me again.”
“Grim”, mä nuhtelen raudikkoa.
“You should behave. And jump well.”
Grim heilauttaa korviaan ja mulkaisee mua
silmänvalkuaiset välkkyen, mutta kai se kuuntelee, sillä se tekee ikäisekseen
tasaisen ja helpontuntuisen puhtaan radan ysikympissä ja saa mukaansa
rusetin. Pikillä ja Josefinallakin menee mukavasti, vaikka ne ottavat yhdestä hallintavoltista neljä virhepistettä. Pomo olisi tyytyväinen molempiin.
Kun me iltamyöhällä palataan takaisin kotitallille,
Kaja on vielä lakaisemassa käytävää. Se on putipuhdas jo valmiiksi, joten mä
arvaan, että Kaja on odotellut Grimiä kotiin ennen asunnolleen painumista. Sen
terävä katse pehmenee vähän, kun se huomaa ruusukkeen Grimin harjakassiin
kiinnitettynä, ja ehkä se jatkossa suhtautuu mun ja pikkuorin yhteisiin
hyppytreeneihin ja kisareissuihin vähän suopeammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti