Rasmus: Vuosi sitten | PJ19

Perjantai 26. heinäkuuta: perusrata

Oli hauskaa palata Branin kanssa takaisin Auburniin. Vaikka Kalla oli pieni paikka, isot kisat pukivat kartanoa hyvin. Perijättäret suorastaan sädehtivät ihmisjoukossa purjehtiessaan ja jos niillä olikin kisajärjestelyiden johdosta stressiä, sitä ei todellakaan huomannut. Kaikki oli viimeisen päälle mietittyä, järjestelyt toimivat, sää suosi, palkinnot olivat upeita ja esteet vastamaalattuja. Vaikka mä olin kesän aikana päässyt kisaamaan yksissä jos toisissakin kekkereissä, Power Jumpissa oli suuren maailman tuntua.

Mä odotin innolla, että pääsisin hyppäämään Branin kanssa. Nuori ori oli mennyt Saksan-viikkojen aikana hurjasti eteenpäin ja mä halusin näyttää kaikille, mihin se pystyisi nykyään. Toivottavasti se ei jättäisi mua pulaan tälläkään kertaa, vaan hyppäisi niin hyvin kuin se vain osaisi.

Edellisvuoden Power Jumpissa mä olin kisannut vielä Laralla, joka sittemmin oli jännevamman vuoksi siirtynyt siitoskäyttöön. Tamman ajatteleminen sai mut vähän haikeaksi – Lara oli monella tapaa mun sielunkumppani. Toisaalta vuosi sitten mä en ollut vielä nähnytkään Brania, joka oli ylittänyt odotukset ja kasvoi päivä päivältä paremmaksi, joten ehkä kaikella sitten tosiaan oli joku hämmentävä, itsensä myöhemmin selittävä tarkoitus.

Edellisvuoden Power Jumpissa mä olin varovaisesti vasta tutustunut toisen kartanon tyttöön, Josefina Rosengårdiin. Nykyisin se Josefina Rosengård oli mun tyttöystävä. Mä tiesin, että se katsoisi mun ja Branin suorituksen jännityksestä hammasta purren ja myötäeläisi mukana, kävi miten kävi, niin kuin mä tein sen suoritusten kohdalla.

Oli hauskaa palata Branin kanssa takaisin Auburniin, mutta erityisen hauskaksi sen teki tieto siitä, että me ei viivyttäisi pitkään ennen paluuta Saksaan. Parin päivän päästä me oltaisiin taas Keski-Euroopan sykkeessä ja ratsastettaisiin päivät läpeensä, omia ja toisten hevosia, ja nautittaisiin melkein joka hetkestä. Välillä musta tuntui, etten tiennyt, haluaisinko palata siltä reissulta Suomeen enää ollenkaan.

Vuosi oli vienyt mut, Josefinan ja hevoset pitkälle ja takaisin.

Missäköhän me oltaisiin, kun ensi vuoden Power Jump koittaisi?

Bran kvaalautui 120:n senttimetrin karsintaluokasta lauantaiseen Power Jump -mestaruusluokkaan.