On järkyttävän jännittävää ratsastaa Grannilla ensimmäistä kertaa pomon ja Joachimin nähden. Pistän niiden mielipiteille kamalasti painoarvoa, ja ikävällä tavalla musta tuntuu, että mun oma hevonen kertoo musta enemmän ratsastajana kuin mitkään suoritukset muilla hevosilla ikinä voisi. Granni on mun ratsastama ihan alusta asti, ja se on hankala ja omapäinen, enkä mä voi olla miettimättä, kuinka iso osa sen haastavuudesta on ihan mun omaa syytäni. Mä yhdyn täysin meidän kokeneen yleisön mielipiteisiin: hevonen ei ole ratsastettavuudeltaan miellyttävin mahdollinen, mutta ytyä siinä on. Grannissa on kuulemma palikat kohdallaan, mutta niitä pitäisi vielä pystyä ohjelmoimaankin. Siinä sitä sitten riittääkin työnsarkaa varmaan vielä pitkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti