”Alexander syö mut elävältä”, Rasmus toteaa eteisessä vetäessään takkia päälleen.
”Eikä syö”, ovenpieleen teemuki kädessä nojaava Josefina hymähtää, mutta hänen äänensä ei ole aivan niin vakuuttava kuin Rasmus toivoisi.
”Miksei me vaan menty yhdessä valmennukseen”, Rasmus mumisee. ”Sitten se ei ainakaan olisi voinut syöstä tulta mun päälle kuin puolet ajasta.”
”Höpö höpö”, Josefina sanoo ja puolittain työntää Rasmuksen ulos ovesta – hän on etukäteen pyhittänyt päivän tenttiin lukemiselle ja haluaa aloittaa sen mahdollisimman pian, kun talossa hiljenee.
Rasmus sen sijaan ajaa Auburniin, joka on kaikeksi onneksi hiljainen – hän ei kaipaa todistajia potentiaaliselle nöyryytykselleen – ja satuloi Branin Alexander Rosengårdin valmennusta varten. Vaikka hän sinällään tulee Josefinan veljen kanssa kohtuullisesti toimeen, on valmentaja-valmennettava -dynamiikka kuitenkin eri asia kuin pikkusiskon poikaystävä-tyttöystävän isoveli -dynamiikka. Sitä paitsi Bran on ollut aivan liian pitkään hieman liian kevyellä liikutuksella, ja Rasmus joutuu toteamaan jo alkuverryttelyssä, että sen laukansäätelyongelmat eivät suinkaan ole kadonneet omia aikojaan.
Rasmus on ehtinyt jonkun aikaa jumpata laukkaa saamatta sitä yhtään paremmaksi, kun Alexander saapastelee maneesiin ja alkaa nostella puomeja kannattimilleen. He siirtyvät välittömästi suoraan asiaan: päivän teemana ovat suhteutetut linjat ja niille ratsastaminen. Esteet ovat ensin hieman alle metrin korkuisia, ja ne Bran selvittää maantiejyrääkin muistuttaessaan. Mutta se ei riitä, kun Alexander tempaisee esteet reilusti yli kisakorkeuden ja käskee tulemaan linjat uudestaan. Bran vetää kaulan suoraksi ja vetää mukanaan melko lailla jokaisen puomin niin kuin vain kenttähevonen, joka on oppinut olemaan välittämättä pikku kolhuista, osaa.
Rasmuksen poskia kuumottaa, kun Alexander huokaisee syvään. Kipinöitä ei vielä näy, mutta Rasmus ei yhtään yllättyisi, jos niitäkin alkaisi tätä menoa ilmaantua.
”Olit löysä”, Alexander toteaa hänelle ominaiseen suorasukaiseen tyylinsä ja käskyttää Rasmuksen tekemään laukannostoja. Rasmus tekee tekemästä päästyäänkin (tosin yrittäen samalla muistella, missä mielenhäiriössä alun perinkään ilmoittautui valmennukseen – oliko hän sekoittanut A. Rosengårdit keskenään?) ja ihme kyllä, hevonen alkaa pikkuhiljaa kerätä takajalkansa alleen.
Hyväksi Bran ei hieman yli puolen tunnin valmennuksen aikana tule, eikä Rasmuksesta tule sen kummoisempaa ratsastajaa, mutta he saavat yhden kehuksi tulkittavan kommentin ja käskyn harjoitella lisää laukanratsastusta. Alexander marssii tiehensä, ennen kuin läkähtynyt Rasmus saa suunsa auki kiittääkseen, mutta ehkäpä Rasmuksen tilisiirto riittäisi pelastamaan tilanteen.
Kun Rasmus loppuverryttelyn jälkeen ohjaa Branin loppukäynneille
kohti ratsastuspuistoa, on taas alkanut sataa lunta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti