Keskiviikkona Rasmus on kotona ennen Josefinaa. Hän on viettänyt päivän Hanne hevoskauppiaan tallilla Keinupuussa ja käynyt illansuussa Auburnissa, mutta koska Branilla on vapaapäivä, hän on kotona jo melkein heti pimeyden laskeuduttua. Eeditin puolella huoneissa on valot ja suunnilleen joka ikkunalla loistaa joulutähti tai kynttelikkö, mutta heidän puolensa on pimeä ja hiljainen.
Taivaalta leijailee lumihiutaleita, ja niitä on itse asiassa melkoinen kerros maassakin, Rasmus huomaa kun hyppää autosta alas ja sukat alkavat melkein välittömästi tuntua märiltä.
Lumikola on vielä ulkovarastossa hautautuneena pyörän, kukkaruukkujen ja rikkimenneen rappurallin alle. Rasmus repii sen esiin ja onnistuu halkaisemaan yhden savisista kukkaruukuista siinä hötäkässä, mutta hän jättää todistusaineiston odottamaan kevättä ja alkaa sen sijaan lumitöihin. Siinä tarvitaan jotakuinkin samoja lihaksia kuin peltolaukasta innostuneen Carrin pitelyyn, ja Rasmuksen käsiä särkee jo hyvän aikaa ennen kuin hän on tehnyt lumityöt edes heidän omalta puoleltaan. Silti hänen on tietenkin hoidettava myös Eeditin kulkuväylät, vaikkakaan ei aivan samalla huolellisuudella hän ei niihin paneudu.
Rasmus huomaa ajattelevansa, että ehkä heidän tulisi hankkia pihan puihin muutama jouluvalosarja. Ne voisi ajastaa niin, että ne olisivat jo päällä, kun he illalla tulisivat kotiin. Sitten Rasmus säikähtää omia ajatuksiaan: onko Josefinan yltiöpäinen joulurakkaus tarttumassa häneenkin?
Rasmukselle joulu on kovin mitäänsanomaton juhla, mutta tänä vuonna se saattaakin olla hieman tavallisesta poikkeava – ehkä, toivon mukaan, hyvällä tavalla. Rasmus uumoilee, että Josefina on tuskin lähdössä vanhempiensa kartanolle, eivätkä Rosengårdit taatusti ole tervetulleita myöskään heille. Rasmus ja Josefina eivät ole vielä puhuneet, mitä se tarkoittaa heidän jouluaan ajatellen. Olisivatko he kaksin kotona vai lähtisivätkö kenties reissuun? Pitäisikö heidän käydä Rasmuksen vanhemmilla, entä haluaisiko Eedit kutsua heidät kylään, ja jos kutsuisi, pitäisikö heidän mennä? Söisivätkö he jouluruokia (Rasmus tuskin osaisi kinkkua paistaa), ja olisiko heillä kuusi? Mistä he sellaisen edes saisivat – tuskin se Rasmuksen Jeepiin mahtuisi?
Joulukoristeita heillä ainakin on, Rasmus miettii mennessään sisään: jouluvalot ja kynttilät peittävät melko lailla jokaisen tason heidän kodissaan. Mitään tonttufiguureita ei ole vielä näkynyt ikkunalaudoilla, mutta Rasmus arvelee, että niidenkin aika saattaa vielä tulla. Rasmus laittaa Josefinaa odotellessaan saunan lämpiämään ja valmispatongit uuniin, ja koska puoliksi palaneet tuikut katsovat häntä jotenkin surullisina, hän sytyttää keittiönpöydältä muutaman kynttilän.
Josefinan loihtimaa tunnelmavalaistusta se ei vastaa, mutta kun tämä saapuu kotiin, Josefina nauraa, halaa Rasmusta ja toteaa, että Rasmuksesta on ilmiselvästi tulossa jouluihminen.
Jouluihmiseksi Rasmus ei suostu, ja sen hän sanoo
Josefinallekin, mutta ehkä hänestä voisi tulla jouluneutraali – ja ehkä
joulusta voisi tulla tänä vuonna hauskakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti